postausonnea

Taas tuplapostaus päivässä! :D Postaaminen muuten tuo onnea? Ainakin mun osaltani tämä näyttää tuovan rutkasti onnea, sillä nyt tää on toinen kerta, kun tuli myöntävä vastaus jostakin apurahasäätiöstä melkein heti postaukseni jälkeen..:D

Tällä kertaa Tukilinja on se, joka ilahdutti mua myöntämällä minulle 3999 euron suuruista osa-apurahaa! Jes, tosi huippua tää!! Ahkerointi palkitsee sittenkin! :)

Ei mulla nyt muuta kuin se, että toivottavasti seuraavakin postaus poikii lisää apurahaa. heh ;) Mutta onneksi joillakin apurahasäätiöillä on tarkka aikataulukin siitä, koska apurahoja myönnetään, kuten Otto A. Malmin säätiöllä tai Jenny ja Antti Wihurin rahastolla.. Niin mun ei sitten tartte jännittää koko ajan, että joko hakemukseni on käsitelty tai otetettiinko ne edes käsittelyyn, kun vastausta ei välttämättä kuulu. Niiden edellä mainittujen säätiöiden kanssa voi vain odottaa rauhallisesti niihin päivämääriin, jolloin saadaan varmasti tietää...:)

Öitä!

<3:llä Olga

kuulumisia

Heippa!! :)

Tällä viikolla jotkut asiat on edistyneet pikkuhiljaa, joten pieni postaus voisi olla ajankohtainen nyt..:)

Viisumi: Ennen koko viisumijuttu oli mulle kuin hepreaaa, mutta onneksi Fulbright Centerin orientaatiopäivän, Yhdysvaltojen suulähetystön www-sivujen ja Kaarinankin neuvojen jälkeen olen hieman viisaampi ja tiedän nyt paremmin mitä tehdä... Orientaatiopäivällä myös vieraili joitakin edustajia Yhdysvaltojen suurlähetystöstä ja he selittivät, että viisumin hakuprosessi on oikeastaan aika yksinkertaista. Toivottavasti se onkin. :D Nämä kivoilta vaikuttavat edustajat myös hämmästyttivät meitä muistamalla ihan kaikkien viisumilomakkeiden koodinumeroita täysin ulkoa, huh!!!!:D Viisumihakemukseni  edistyi hieman tällä viikolla, kun jätin joitakin lomakkeita Gallaudetiin, jotta pystyin tilaamaan DS-2019-lomakkeen liitteeksi mun J-1 viisumihakemukseeni.. Sitä odotellessa sitten... Seuraavaksi pitäisi kai huolehtia siitä, että hakemuksessani on kaikki tarvittavia liitteitä mukana ja sitten varata ajan ja tulkin siihen viisumihaastatteluun suurlähestyössä. Eli Helsinki-reissu taas tiedossa... ;)

Ankea passikuva.

Nyt noista ylimääräisistä passikuvista on vihdoin hyötyä.



Apuraha: Maanantaina tuli kirje Suomen Akateemisten Naisten Liitolta ja siinä ehdotettiin yhteistyötä: mä kirjoittaisin pari kolme kertaa heidän blogiin Yhdysvalloissa ollessani ja saisin siitä kertastipendirahaa. Kuulostaa kyllä kivalta ehdotukselta ja siitä saisi uusia kokemuksiakin... Katsotaan. :) Mä muuten oon myös jättämässä apurahahakemukseni Jenny ja Antti Wihurin rahastoon tällä viikolla. Toivottavasti siellä tärppää. :) Tämänhetkinen tilanteeni on se, et oon saanut vain sellaista määrää apurahaa, jonka pitäisi riittää puoleksi vuodeksi juuri ja juuri. Siis jos mä vaan käytän myös säästöjäni stipendini lisäksi. Maksaisin myös mm. majoitukseni, ruokailuni ja kurssimateriaalini itse. Mä kuitenkin tähtään sellaiseen apurahamäärään, että se kattaisi myös kaiken tuon jälkimmäisen kivan ja riittäisi myös koko vuodeksi. Onhan aina parempi pitää tavoitteita korkealla, saahan niistä lopulta ehkä enemmän irti kuin matalammista tavoitteista? Katsotaan kuinka mun käy, mutta pitäkää toki peukkuja! :) Mutta mä kyllä alan olla hieman kärsimätön nyt.. :D Mussa taitaa olla vähän kaikki-heti-minulle-vikaa, vaikka laiskoittelenkin välillä.. :P

"Antakaa apurahaa!!" :D

Kämppä: Alkuperäinen suunnitelma olisi alivuokrata meidän kämppä vuodeksi ja Riku muuttaisi Jyväskylän ylioppilaskylään kaverinsa yksiön alivuokraan, mutta nyt tämä kyseinen kaverin piti luovuttaa kämppää toiselle tyypille. Tämä toinen tyyppi kun ehti varata alustavasti tämän kämpän ennen meitä ja nyt hän päätti ottaa tämän yksiön vastaan. Joten se siitä. :P Mutta yhtäkkiä sitten mä hölmönä älysin, heii mäkin olen Jyväskylän yliopiston opiskelija!! Elikkä mäkin voin jättää asuntohakemuksen samaan kylään ja sitten alivuokrata pikkuyksiöni Rikulle! Hahaa! Niinpä asuntohakemus täytettiin ja jätettiin JYY-asuntopalveluun. Me muuten myös ilmoitimme olevamme eroava pari, toivottavasti pääsemme tällä jonon kärkeen. :D Hups. Lääkärintodistus kuuroudestani saattaa myös vauhdittaa hakemusta. Nyt vain voidaan toivoa parasta, että Rikulle löytyy asunto jostakin.. Mutta tämä merkitsee myös yömajan (meidän kämppä) sulkemista. Me nimittäin majoitimme ennätykselliset 9 ihmistä ja meillä kävi yhteensä yli 50 ihmistä kylässä tämän toukokuun aikana. :P Hullua. Mutta jos tiedätte ketään, joka voisi olla kiinnostunut 53 neliön kokoisesta asunnosta edulliseen alivuokraan, ottakaa yhteyttä! ;)

Huii,  huomenna on jo kesäkuu. Tässä Gallyprojektissani kesäkuu on aina merkinnyt mulle, et viimeisestään silloin pitää oikeasti alkaa hoitaa asioita, kuten miettiä muuttoa ja muuta... Eikä siinä auta laiskotella..:P Apua. Ai niin, myös lentolippua pitää muistaa varata. Iik.

Entä haluaako joku mennä mun puolestani??? :)

<3:llä Olga

Orientaatiopäivä ja stipendienjakotilaisuus

Moi kaikille pienen hiljaiselon jälkeen! :)

Mä olin viime sunnuntaista tiistaihin Helsingissä, kun maanantaina osallistuin mukaan Fulbright Centerin järjestämälle orientaatiopäivälle ja sen jälkeiseen stipendienjakotilaisuuteen. Päätin muodostaa mun viimekertaisesta kuvapostauksestani perinteen ja tehdä tälläkin kertaa samankaltaisen postauksen mun eteläisestä reissusta ja ehkä vähän muustakin! ;)

Fiilistelyä ja odottelua junassa.

I <3 my new shoes.

Näköalani ennen muutamien tuntisia yöunia.

Ihana Nepa majoitti minut taas, kiitos yöpaikasta! :) <3

Taas jalkakuva. :D 

Joskus aiemmassa postauksessani pähkäilin pukeutumistani, mutta onneksi 

pian sen jälkeen yleistävä ohjeistus orientaatiopäivälle ja stipendijuhlille tuli

ja siitä selkeytyi vastauksia mun vaatekriisiini..;) Stipendienjakotilaisuus oli juhlava 

tilaisuus, joten pukeutumisen piti olla sen mukaista. Orientaatiopäivän ja juhlien 

välillä ei kuitenkaan ollut aikaa vaihtaa vaatteita, joten päivä alkoi hienoilla vaatteilla
ja kampamuksilla. Kivaa vaihtelua vihatulle maanantaiaamulle. :D

Jälkeen päin katsottuna orientaatiopäivä oli kyllä aika hyödyllinen ja sain monta
vastausta päätäni askarruttaviin kysymyksiin.. Mä en esimerkiksi tiennyt, että opiskelijat
voivat saada Kelalta opintotukea (tai kuntoutustukea) normaaliin tapaan myös
yhdysvalloissa opiskellessaan.. Kiva juttu! :) Päivä antoi myös uutta puhtia tämän
projektin kaikenlaisiin paperihommiin, jes!

Aika outoa huomata oman pärstän tässä lukuvuoden 

2013-2014 stipendiaattien luettelosta.. :D Siitä tuli ihan hämmentävä olo, 

että kuulunko mä tosiaan niihin ja olenko oikeasti yksi niistä?? Vau. :D

Fulbright Center-alumni Kaarinakin tuli kertomaan omasta jenkki-

vuodestaan (ja pitämään mulle henkistä tukea...). Mun ehdoton ja kätevä,

pikkuinen neuvonantajani tässä Gally-prosessissani! ;)

Ennen jännittävää H-hetkeä.

Huomaa taustalla "ikiomaa henkilökohtaista neuvonantajaa" säätelemässä jotain. ;)

Mä, Kaarina ja mun avec Iina. <3

Huii! :D

Vihdoin ja jes! :D 

Itse stipendienjakotilaisuus ja sen jälkeinen vastaanotto Säätytalolla oli kyllä niin ylellinen ja ylväs, että tällä pikkukylän kasvatilla riitti ihmettelemistä siinä ja leuassa oli myös pitelemistä, ettei se loksahtaisi kaikille hienoille yksikohdille. :D Vastaanotossa tarjoiltiin cocktail-tyyliin ja kaikki, mitä oli syötävää, oli oikeasti tyyliin tulitikkurasiaa pienempiä ja ovat kuin taideteoksia. Pitopalvelu myös lisäsi viiniä vieraiden laseihin miltei huomaamattamme.. Kaikki oli niin käsittämättömän herkullista. Ei voi sanoa mitään muuta kuin että VAU!! :)

Kuva: Iina

 Kuva: Iina

Kolmas jalkakuva tässä postauksessa,
hahaa! :D Taitaa olla muodissa nää jalkakuvat????

Päivän päätteeksi me nälkäisenä kolmikkona suuntasimme vielä Iguanalle ahmimaan kunnon aterian ja muutamille. Säätytalon huippuhieno tarjoilu ei tainnut hillitä meidän tavallisten maantallaajien kiljuvaa nälkää... ;)

Nami nami!!! :) 

Iguanassa oli niin kivaa ja Martinkin liittyi seuraamme jossakin vaiheessa, niin en enää malttanut palata Jyväskylään heti, kuten alunperin oli suunnitelmissa.. Kaarina taivutteli mua jäämään tarjoamalla mulle yöpaikkaa ja niin jäinkin vielä yhdeksi yöksi. Mutta kivaa oli. ;)

Vaikka jäin etelään veilä yhdeksi yöksi, me tehtiin sentään myös

jotain hyödyllistä: me opiskelimme. Hyvä me!!! ;)

Mutta lopulta velvollisuudet kutsuivat mua takaisin Jyväskylään :(

  

Pyörärakkautta! :D

Palattuani Jyväskylään kävin noutamassa pyörääni matkakeskuksesta 

ja huomasin Rikun pyörän mun pyöräni vierestä. Söpöä! :D Riku oli tuolloin 

seikkailemassa Amsterdamissa veljensä kanssa. :) 

Mutta jälkeen päin eli nyt kotona voin todeta, että koko maanantaipäivästä on aika kivoja fiiliksistä. En vielä täysin käsittänyt, että olen nyt osa Fulbright Centerin toimintaa..:) Toivottavasti tulen edustamaan tätä apurahasäätiötä positiivisella tavalla ja mä myös onnistun luomaan samankaltaisia mielikuvia muille siitä säätiöstä... Olisi mahtavaa saada Gallaudetiin lisää Suomi-tietoisuutta, etenkin viittomakielisestä akateemisesta yhteisöstä Jyväskylän Yliopistossa, ja edistää edes jollain tapaa Gallaudetin ja Jyväskylän yliopiston välistä mahdollista vaihtosopimusta..:) 

<3:llä Olga

P.S. Facebookista muuten löytyy myös Fulbright Centerin kuvia orientaatiopäivästä ja stipendienjakotilaisuudesta. :)

"Tulkkia ei löydetty"

"Hei! Tilaisukseen - - ei valitettavasti löytynyt tulkkia. T. Kela/Välityskeskus, --"

Jep. En saanut tulkkia Fulbright Center-apurahastipendien jakotilaisuuteen ensi maanantaina. Itse orientaatiopäivään tulkit onneksi löytyi jo ajat sitten. Se kun pidetään päivänaikaan ja on suomenkielinen tilaisuus, niin se on mitä mieluisin tilaisuus tulkata. Stipendien jakotilaisuus onkin illemmalla ja on englanninkielinen. 

Mä kyllä ymmärrän, että moni tulkeista haluaa laittaa työpäiväajakseen vain klo 8-16, jotta voi viettää rauhassa perheidensä kanssa illalla ja moni kavahtaa englanninkielisten tilaisuuksien tulkkaamista. MUTTA!!! HALOOOO!! Tulkki, jolla on tyydyttävä englanninkielen taito, on kuitenkin sata kerta parempi kuin ilman tulkkia! Suomessa pyritään aina täydellisyyteen, mutta sitä pitäisi unohtaa joskus hätätilanteissa.. :P Miten joku voisi jättää jotakuta toista pulaan tällaisissa tilanteissa?? :(

Tämä kuvastaa hyvin mun tämänpäiväisiä fiiliksiäni.

Koitan nyt etsiä Facebookissa tulkkia, jos joku ihana on valmis joustamaan työpäiväänsä klo 19 asti, jotta Kela huomaa hänet jostakin virtuaalisesta aikatauluohjelmasta ja tulkkaus järjestyy. Ärsyttää, kun joutuu panikoimaan ja stressaamaan tällaisesta. Tää tulkkien työaikasysteemi on niin ***. Mä siis en syytä tulkkeja, vaan Kelan systeemiä toteuttaa tulkkausta. Mä niin odotan sitä aikaa, kun tulkeilla on työvuoroja.

Korjatkaa, jos olen väärässä jostakin tästä tulkkaussysteemistä.

</3:llä Olga

Jamaika NY:ssä.

On helatorstai. Hieman siivoilin tätä kämppää ja löysin taas blogissa jo tutuksi tulleen kuitin Expres Post-lähetyksestäni. :D

Kuten oon kertonut joskus tuolla aiemmassa postauksessani (klik klik), et mun gallyhakemukseni tosiaan kävi Amerikassa edestakaisin bumerangina, kuten Anne asian ilmaisi. Ajattelin tsekata ihan uteliaisuudestani vielä uudelleen lähetyksen seurantatietoja netistä.. OMG, tietoja löytyy yhä!

Katsoin myös yhdysvaltojen postipalvelun www-sivuilta:

Tässä on sitten teille todisteeksi, että yhteiskunta/valtio/kaikki meidän ympärillämme säilyttää meistä kaikista tietoja vielä pitkäänkin...;) Mutta jotain uutta tässä on opittu: NY:ssäkin on Jamaika-niminen kaupunginosa. Hakemukseni on siis käynyt Yhdysvaltojen Jamaikassa. :D

Hyvää helatorstaita!

<3:llä Olga

Fulbright Center

Uskomaton fiilis. Ensimmäinen apurahani. :D Mä oikein pompin istualtaani ja iskin tuuletusnyrkit ilmaan, kun huomasin millainen kirje on saapunut sähköpostiini.. Toisin kuin Gallaudetin hyväksymiskirjeestä, mistä mä en todellakaan ilahtunut (en kyllä tajua miksi :D), mä ilostuin tästä Fulbright Centerin kirjeestä ja antautumuksella. :) 

En ymmärrä, miten mä vuorotellen hehkutan ilosta ja pelkään koko ajatusta? Päätä jo, Olga!! :D Mutta ehkä tämä on osa tätä prosessia, jota kaikki käyvät läpi ennen kun lähtevät ulkomaille vaihtoon tai opiskelmaan? Mutta välillä kyllä kyllästyttää tämä maanis-depressiivinen prosessi..:D Minulla oli jotenkin alakuloinen tai tyhjä fiilis Fulbright Center-haastattelun jälkeen, mutta en näköjään mokannut kuitenkaan...Huh!! ;)

Musta on aika jännää, kun yksi haastattelijoista tuli noutamaan minut haastattelutilaisuuteen, sinne kävellessäni ohimennen näin itse Kuurojen Lehden(!) lojumassa Fulbright Centerin toimiston työntekijöiden kahvipöydällä...:D Mä kanssa yllätyin, kun jossain vaiheessa haastattelua yksi haastattelijoista yhtäkkiä kysyi multa, että miksi kuurojen ja viittomakielen asemaa pitää edelleen parantaa Suomessa, vaikka tää maa on kuuroille yksi parhaimmista maista elää.. Ja entä missä asioissa pitää erityisesti vielä kehittää? ... :D Huomaa, että he ovat todellakin perehtyneet kaikkiin hakemuksiin ja ottaneet asioista hieman selvää, jotta osaavat kysellä oikeista asioista... Vau! :)

Itse haastattelutilaisuus oli tosi jännä ja uusi kokemus. Mä yritin antaa itsestäni mahdollisimman positiivisen kuvan ja olla avoimesti oma itseni, mutta aina välillä mä havahduin siihen, että olen todellakin siellä paikan päällä, ja mietin, että voi ei mitä ihmettä mä oikein pälpätän nyt, tai siitä, että voi hitsi miten kipeitä mun poskilihakset ovat (hölmön) liioiteiltulta hymyilyltäni! :D Mutta haastattelijat vaikuttivat tosi kivoilta tyypeiltä. Heitä oli siis yhteensä kolme, kaksi oli haastattelemassa ja yksi oli kauempana tarkkailemassa koko haastattelua (=mun mahdollisia hätääntyneitä liikahduksiani ja mikroilmeitäni CIA:n tyyliin??? :D heh).

Nyt kun minut on valittu, niin "joudun" vielä Fulbright Centerin järjestämään stipendiaattien orientaatiopäivälle 13.5. Mä odotan niin suurella mielenkiinnolla tuota päivää! Siellä saadaan varmaan paljon hyödyllistä tietoa ulkomailla selviytymisen kannalta...:D Ja kuulemma jotkut entiset stipendiaatit ovat kanssa tulossa kertomaan kokemuksistaan. Orientaatiopäivän päättää vielä juhlat Säätytalossa, jossa meille kaikille jaetaan stipendit. Nyt pitää enää tilata tulkki sinne, niin kaikki on sitten OK ja olen valmis sinne. :)

En tiedä vielä tarkkaan millainen juhlatilaisuus on, kuten onko se oikein juhlava ja jaetaanko meille neljälle sellaisia metrin kokoiset stipendipahveit niin kuin elokuvissa, häh??? :D Nyt iskee vaatekriisi, sillä en tiedä vielä miten pukeutua! :P Pitäisi varmaan valita sellaiset vaatteet, jotka sopisivat sekä orientaatiopäiville että juhliin? Ettei vaan tartte vaihtaa vaatteita pitkin päivää ja on (=siis yrittää olla) samalla myös edustavan näköinen..:D En halua ylipukeutua. Onko pukeutumisvinkkejä???

Olisi niin kiva tietää, ketkä kolme muuta saivat stipendin...? Millaisia he ovat? Entä mitä he opiskelevat ja minne ovat menossa opiskelemaan syksynä? Sehän nähdään sitten viikon päästä.. Jännää. :)

<3:llä Fulbright Centerin uunituore lähettiläs Olga

Vastaus tuli!!

Heti perään toinen postaus samana päivänä...:D MUTTA!!!!!!!! KATSOKAA, TÄTÄ ILOA ON KYLLÄ PAKKO JAKAA, sillä jaettu ilo on moninkertainen!

Mä nimittäin sain just tällaisen sähköpostin......

..... etten voi sanoa muuta kuin JES!! USKOMATONTA!!!!! :DDD


<3:llä Olga

P.S. Ähäkutti äiti, mä sain apurahaa!! ;)

kuvapostaus

Joskus kuvat kertovat enemmän kuin sanat, niin ajattelin tehdä vaihteeksi kuvapostauksen! Kuvat kyllä välillä sivuaa tämän blogin aiheesta, mutta mitä väliä!:)

 

Kyllä jännitti ennen Fulbright Centerin haastattelua.. :) Jälkeenpäin

oli niin tyhjä olo, mutta sitten siitä alkoi toisenlainen jännittäminen:

milloin saan tietää, että valitaanko minut vai ei??

   

 

Se sama, järjettömän iso karkkipussi kuin edellisessä postauksessa, apua! :D

Kiitos Nepalle yöpaikasta ja tosi kivasta juttuseurasta!! <3

 

Ennen kun lähdin takaisin Jyväskylään mun ihana käly (heh:D) Lotta

pyysi mua noutamaan jotain ihanan pientä rakkauspakkausta Helsingistä..

 



Rakkauspakkaus? ;)

 

Ihka oikea puputyttö!!! Voisinpa itsekkäästi pitää

tuota pientä itselläni!!<3 niiin söpö pikkuinen! :')

 

 

 

En ole koskaan omistanut mitään lemmikkiä, niin voitte kuvitella

miten paljon mua jännitti, kun laatikko pomppi "itsekseen" sylissäni...:D 

Uskon, että Lottaa ja Mikkoa jännitti vielä paljon enemmän! ;) 

Ennen vappua ehdin myös käydä töissä perhekurssilla Korpilahdessa. Siellä oli kans sisko töissä, oli niin kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia illemmalla töiden jälkeen!! :) Koska en ole päässyt jatkamaan mun kandia moneen päivään, niin tuli paniikki sen kanssa palattuani kotiin.. Silloin piti kuitenkin siivota kämppää vappua varten ja sitten mä sorruin käymään Lotan ja Mikon uutta puputyttöä katsomassa :D Se on niiin söpö!!! Kuten Lotta sanoi, et sitä pupua voisi halaarutistaa niin paljon, että henki lähtee! Mä niin komppaan häntä...:D Mutta myös Tiemboa (Lotan pupuesikoinen) oli kiva moikata. ;) 



 

 

 Kaarina ja Julle tulivat käymään vapuksi! Mutta meidän hyväksi tai huonoksi

onneksemme Kaarina keksi kertoa mulle yhdestä tosi hyvästä apurahasäätiöstä,

niin me tietenkin huomattiin sitten, että hakemuksen deadline oli seuraavana

päivänä!! Niinpä kuulumisten vaihtamisen sijaan mä sain stressata tästä

apurahahakemuksesta, aargh!:D Onneksi se sopi Kaarinalle, jolla oli iso kriisi sen

opinnäytetyön kanssa.. Riku ja Julle ne vaan pelasivat pleikkaria ja naureskelivat

meille tytöille, niin epistä!!! :D



Onneksi seuraavana päivänä, vapun aattona, saimme rentoutua hieman

ja perehdyttää ranskalaista Jullea suomalaisten vappuruokien saloihin..;)

En tosin tiedä, tykkäsikö hän perunasalaatista.. :D

 

 



Meillä piti olla vain 10 hengen porukka viettämässä vappua,

mutta sateisena päivänä puskaradion taajuus toimi Jyväskylässä liian hyvin

ja meille änkesi peräti 30 vierasta!!! Oli kyllä uusi ennätys tässä kämpässä! 

Vieraskirja kävi ahkerasti kierroksella, mutta moni lähinnä vain naureskeli

sen vanhemmille kirjoituksille, eivätkä kirjoittaneet siihen mitään! :D Mur..



 

Vappu ja ihanat Kaarina, Julle & Martin.

 

 

 

Kaiken päätteeksi minä yksin kotona ja Riku palasi töihin. :( 

Arki pakottaa mua palaamaan maan tasalle ja hoitamaan kaikenlaisia 

velvollisuuksia....

 

 

....kuten kandityötä koulun kirjastossa, äsh!!

 

 

Mutta onneksi tämä ihanan keväinen näky on piristämässä meitä kotona! :)

Päätin kerätä oksia sisälle, kuten mun mummo ja ukki usein tekivät, ja nyt

kevät valloittaa koko kämpän ja sen asukkaiden mielet. :)

Kiitos vielä kerran niille kaikille, who made my great week! <3

 

 

<3:llä Olga

 

 

P.S. Mä pyrin aina kysymään muilta lupaa julkaista kuvia heistä tänne, mutta se ei aina onnistunut joidenkin porukkakuvien kohdalla.. Kerro kuitenkin mulle, jos toivoisit mun poistavan kuvan! Mun ei ollut tarkoitus kiusata näillä kuvilla.. :)