Commemoration day

Toissapäivänä (27.9.) Gallaudetin kampuksella vietettiin Eric Plunkettin epämuodollista muistopäivää. Muistopäivä oli Society Rainbow-opiskelijajärjestön järjestämä ja silloin koko päivän aikana opiskelijat voivat käydä erään puun luona muistamassa Ericiä tai pitämässä hiljaisen hetken milloin vain haluavat.

Kolmetoista vuotta sitten täällä Gallaudetin kampuksella tapahtui murha ja se puhuttaa vielä joskus täällä. Olen kuullut erilaisia versioita tapahtuneesta, mutta Klaran linkittämä artikkeli lienee kaikkien luotettavin lähde.. Eric siis löydettiin makaamasta kuolleena hänen huoneessaan ja tapaus vaikutti murhalta. Vaikka poliiseilla oli melko heti epäilty pidätettynä, tapausta selviteltiin pitkään. Epäily riiteli Ericin kanssa edellisenä päivänä ja hänet on nähty Ericin seurassa ennen murhaa. Epäilty joutui elämään rankkaa elämänvaihetta ja kokemaan helvettiä, kun rikoksen selvittely viipyi niin kauan ja todisteita ei ollut riittävästi. Hänet myös pidettiin  tutkintavankeudessa joksi aikaa ja kampauksellakin häntä pidettiin syyllisenä. Hän oli ensimmäisen vuoden opiskelija ja unelma valmistumisesta Gallaudetissa meni heti sirpaleiksi.

Seuraavana helmikuuna Gallyssa toinen opiskelija, Benjamin Varnver, murhattiin hänen huoneessaan samassa asuntolassa ja tämä käynnisti toisen murhatutkinnan. Poliisit eivät olleet varmoja nämän kahden murhan välisestä yhteydestä, sillä uhreilla ei näyttänyt olevan mitään yhteistä, eivätkä he liikuneet samoissa piireissä tai tunteneet toisiaan. 

Murhapaikasta löytyi verisiä kenkäjälkiä ja niiden muodot viittasivat siihen, että murhaaja käyttää nike-merkkisiä kenkiä. Myös kampuksen roskista löytyi verinen takki ja veitsi. Vaikka Benjamin löydettiin kuolleena 3. helmikuuta omasta, yhden hengen huoneestaan, todisteet viittasivat hänen kuolleen jo kaksi päivää sitten. Hän kun ei tullut tapaamaan paria kaveria aikataulussaan tai tullut paikalle luennoilla. Eikä Benjamin äiti ole kuullut hänestä 1.päivän jälkeen ja äiti oli yleensä yhteyksissä häneen päivittäin. Eivätkä kaverit ole kuulleet hänestä mitään murhapäivän jälkeen. Silti Benin pankkitietojen mukaan tililtä on käyty nostamassa rahaa 2. helmikuuta, joten poliisit kävivät pyytämässä pankilta apua murhan selvittelyssä. Pankin videotodisteet viittasivat ensimmäisen vuoden opiskelijaan Joseph Mesaan ja poliisit menivät pidättämään hänet. Syyllisen väärennetty allekirjoitus pankin shekissä kävi yhteen syyllisen käsialaan ja tämän sormenjäljet myös täsmäsivät Benjamin huoneesta löytyneisiin sormenjälkiin.

Koko kampus järkyttyi kuullessaan syyllisen kylmäverisyydestä, kun hän myönsi suoraan ja rehellisesti murhanneensa molemmat uhrit poliisin kuulusteluissa ja motiivit liittyivät rahaan ja syyllinen ajatteli uhrien olleen helppoja kohteita. Vaikka syyllinen oli ollut joskus rahavaikeuksissa ja tämän huonekaveri oli nähnyt, kun hän oli pihistänyt joskus joitakin rahasummia toisilta opiskelijoilta, syyllistä pidettiin ihan yleisesti ystävällisenä ja mukavana kaverina ja monen oli vaikea kuvitella häntä murhaajatyyppinä. 

Oli varmasti todella huojentavaa, kun tapaus saatiin vihdoin selviteltyä. Mutta minusta on kuitenkin todella harmittavaa ja surullista, että Ericin tapauksen selvittely vaati toisen murhan, ennen kuin se oli vihdoin selvitetty. :( 

In respect to the memory of Eric Plunkett & Benjamin Varnver.

***

Lähde: http://www.trutv.com/library/crime/serial_killers/weird/gallaudet_murders/1_index.html

Zoen ei-niin-yllätyssynttärit

Eilen vietimme Zoen yllätyssynttäreitä. Tai siis ne itse asiassa eivät tulleet Zoelle kovin suurena yllätyksenä, sillä se arvasi sen poikaystävänsä, Javierin, oudosta käytöksestä, että jotain oli meneillään..:D hah! 

Tutustuin Zoeen jo heti ensimmäisenä päivänä ja hän on nyt mun yksi läheisimmistä ystävistäni täällä. Tapasin Zoen ja Javierin NSO:n joissakin ensimmäisen illan mehubileissä ja siellä huomasin, että Javierkin joutui rokotettavaksi heti ensimmäisenä päivänä ja kokemus yhdisti meidät. :D Zoe, Javier ja heidän ystävä Shirley ovat transfer-opiskelijoita RIT-yliopistosta, New Yorkista, ja ovat täällä Gallaudetissa vuoden. Zoe ja Shirley ovat oikeasti Puerto Ricasta ja Javier on Floridasta.

Kaikki jännittyneenä ensimmäisenä iltana: Klaran huonakaveri Jennifer (USA), mä, 

Shirley, Zoe, Javier ja Camac (USA ja joka joutui myös piikitettäväksi).

Vietin paljon aikaa Zoen ja Javierin kanssa ensimmäisinä viikkoinani täällä ja he myös järjestivät synttärijuhliani heidän asunnon uima-altaalla. :D Ensimmäisinä viikkoina he myös nauroivat usein mun kömpelölle ASL:lle ja laskivat leikkiä kustannuksellani, höh...:D Mutta meillä oli taas tosi kivaa eilen, kun "yllätettiin" Zoen täällä Gallyn uuden asuntolan vapaa-ajan oleskeluhuoneessa. 

Happy 23th Birthday, Zoe!! :)

Zoen yllätyssynttäreillä.

Yllätyksen jälkeen mentiin vielä jatkoille ravintolaan, toisin hieman pienemmällä porukalla, sillä oli keskiviikko ja monilla oli kotitehtäviä odottamassa pöydällään .. Munkin olisi oikeasti pitänyt jäädä tekemään ne pois alta ja jouduin kärsimään siitä tänä iltana, mutta Zoe ja ilta olivat kyllä sen arvoinen! :)  Ravintolan ruokakin oli niin herkullista! Voin sanoa, että etiopialainen ruoka on todella tulinen, että huhuhhh. Ai niin muuten vielä, tämä porukka oli oikea unelma: enemmistö meistä on kasvissyöjiä, joten tilattiin pelkkää kasvisruokaa, jes! :D

Shirley, Efrain (Zoen bestis Puerto Ricasta ja on nyt Zoella 

kylässä pariksi viikoksi), Suany (Floridasta), Javier, Zoe ja mä.

<3:llä Olga

Weekend # 04

Moi!

Olen miettinyt, että kuvat kertovat enemmän kuin sanat, niinpä päätin ottaa henkilökohtaisen haasteen vastaan: videoida koko viikonloppu! Ajattelin, että jälkeenpäin saattaa olla mukavaa katsella uudestaan ja muistella kaikkia tekemisiäni.. Mun piti postata tämä jo viime maanantaina, mut tietenkin en saanut sen aikaiseksi kuin vasta nyt... :D 

Viime lauantaina mä esimerkiksi koin amerikkalaista jalkapalloa ensimmäistä kertaa. Siinä matsissa Gallyn Bison voitti Apprenticen Buildersit 38-14. Siellä oli aitoa amerikkalaista urheilutapahtuma-meininkiä; pikaruokaa, cheereleadereitä, hulluja kannustajia ja muuta...

Eikä Kappa Gamma-veljeskunnan legendaarisia karnevaalibileitä pidä unohtaa! Karnevaalit järjestettiin Gallyn valtavassa autotallissa ja siellä esimerkiksi oli klovneja ja erilaisia pelejä.. Ennustajakin oli paikalla, niinpä päätin mennä näyttämään käteni. Se moikkasikin minut "Halloo Olga from Finland!" ja ennusti, että sponsorit tulevat myöntämään minulle paljon apurahaa niin, että voin jäädä varmuudella ensi kevälukukaudellakin. :D hah!!! Arvaako vallitsiko minussa mielenrauhaa tuon jälkeen, kun mietin kuumeisesti kuka voisi olla tuon naamion alla!! Lopulta kuitenkin paljastui, että se olikin Trey, sama tyyppi, joka oli Suomessa viime juhannuksena.. :D

Mut kaikkiaan viikonloppu oli tosi kivaa ja tutustuin taas lisää uusiin tyyppeihin. Klippi saa nyt luvan kertoa lisää. Enjoy! :)

By: Olga & Klara

<3:llä Olga

Navy Yard shooting in DC

DC:ssä ammuskeltiin tänään ja kolmetoista on kuollut.. Koska en ole kerennyt lukea päivän sähköpostia tai uutisia, niin kuulin asiasta ensimmäisen kerran Rikulta Suomesta asti. Menin epäluuloiseksi saatuani tekstarin, sillä en ole havainnut mitään erikoista kampuksella vielä silloin, enkä ole kuullut siitä muilta opiskelijoilta ollessani lounaalla Cafeteriassa. Meninkin silloin heti lukemaan sähköpostiani ja siellä oli tosiaan meiliä Gallyn DPS:ltä (Department of Public Safety Communication Center) ja siinä meilissä tiedotettiin ammuskeluista tarkemmin. Vähän aikaa päästä tuli taas meiliä ilmoittamaan, että Gallaudetin kaikki portit (paitsi pääporttia) suljetaan, jotta voidaan kontrolloida paremmin ketkä tulevat sisään kampukseen.. Tämä sekoitti Gallaudet-shuttlen aikatauluja ja viivästytti monen kotimatkoja, mutta muuten tapahtunut ei vaikuttanut kampukseen muualla tavalla.. Vaikka tapahtunut on todella surullinen uutinen, ammuskelut samassa kaupungissa tuntuu edelleen hieman absurdilta.. Opiskelijatkaan eivät kamalasti puhuneet tapahtuneesta. Paitsi heidän fb-päivityksistä näkee kyllä, että ammuskelut koskivat heihin ja moni suree siitä..:( Olisin niin toivonut, että koko ammuskelua ei olisi tapahtunut..

Levätkää rauhassa, uhrit.

Alkufiilistelyä vol 2.

Olen nyt täällä vähän päälle 3 viikkoa. Uskomatonta kyllä. En osaa päättää, onko 3 viikkoa jo pitkä vai tosi lyhyt aika täällä. Nyt ainakin tuntuu, että tänne tulostani on jo ikuisuus!

Minä vielä Suomessa..

Washington, D.C. !!

Enkä tiedä, onko näiden kolmen viikon aikana tapahtunut paljon kaikenlaista vai olenko pelkästään kyhöttänyt huoneessani opiskelemassa.. hah!:D 

Ensimmäinen luentoni.

Opiskeluun ja kotitehtäviin on tosiaankin mennyt luvattoman paljon aikaa. Uusi yliopistosysteemi ja englannilla & ASL:llä opiskeleminen vaati totuttelemista. Mä myös teen nyt monta asioita ensimmäistä kertaa, joten tähän uusien asioiden opetteluun menee aikaan... Kuten miten käyttää Blackboardia (suomalaisittain Optima tai Wilma esimerkiksi), miten rekisteröidä opiskelijakorttia yliopistoon tulostimeen, jotta voi vihdoin tulostaa  luettavia artikkeleita, tai miten hakea ruskean Fall 2013-tarran opiskelijakorttiini.. Myös esimerkiksi kaikki tarvittavien hankkiminen, kurssiaikataulun sopiminen akateemisen neuvojan kanssa, edullisten koulukirjojen metsästämisnen amazonissa tai yhdysvaltalaisen pankkitilin avaaminen vievät aikaa. Kaiken tämän ja muiden vapaa-ajan ohjelmien lisäksi pitäisi ehtiä palauttaa koulutehtäviä ajoissa..

Välillä tuntuu, että pää räjähtää kohta. Onneksi sitä varten on monia kivoja tyyppejä, joiden kanssa voi höpötellä asioista ja tuulettaa aivoja hetkeksi. :) Olen aina kuullut, että ensimmäisimmät kuukaudet ovat  aina ne vaikeimmat ja se taitaa olla totta. Välillä pistää mietityttämään, että koskas mä oikein pääsen tutustumaan kunnolla muihin amerikkalaisiin, kun jo nyt on kulunut näin monta viikkoja.. 

Mutta kun katson mitä kaikkea olen merkannut kalenteriini tekemisistäni, niin huomaan tehneeni sentään jotain muutakin. Kalenterin mukaan (:D) olen esimerkiksi käynyt Georgetownissa, pelannut beer pongia, syönyt ulkona porukalla eri ravintoloissa, istuskellut vesipiippubaarissa, viettänyt synttäreitäni Zoen ja Javierin (mun ensimmäisimmät kaverini täällä) uima-altaalla, katsonut ASL-filmiä nimeltään "in the Can" (joka on hirmu hyvä!!!), opiskellut uima-altaan ääressä ja käynyt tuopilla kuuluisalla H-streetillä..

Tapaan päivittäin uusia ihmisiä ja vaikka mulla on yleensä tosi hyvä kasvomuisti, mun alkaa olla ihan mahdotonta muistaa ihan jokaisia tapaamiani tyyppejä.. Eikä mun huono (erittäin paha sellainen) nimimuisti auta asiaa ollenkaan. Mä esimerkiksi kerran tekstasin vahingossa "Hello Adam! What's up??" kurssikaverilleni, Andrewille, kun meidän piti sopia kurssin ryhmätyöstä.. Hups. Silloin ei voinut  kuin olla tosi nolona.. :P

* * *

Muistan yhä, että miten ensimmäisenä päivänä päivittelimme norjalaisen huonekaverini Jennyn kanssa, että miksi me saatiin toistemme huonekaveriksi, vaikka haluaisimme amerikkalaisen huonekaverin.. Mutta me kuitenkin tulemme toimeen tosi hyvin ja viihdymme samassa huoneessa ja me myös olemme molemmat nukkumatteja ja olemme muutenkin samaa mieltä huoneen siisteydestä... Joten emme enää jaksaneet nähdä vaivaa ja etsiä sopivaa amerikkalaista huonekaveria.. Myös Klara, tanskalainen IVSP-opiskelija, on melkein muuttanut meidän huoneeseen ja nukkuu joskus täällä Jennyn vieressä. :D

Vaikka Klara ja Jenny ovatkin tosi ihania ja heistä on tulossa tai on tullut mun hyviä ystäviä täällä ja viihdyn heidän kanssa todella paljon, mutta jos olen täysin rehellinen itselleni, niin heidän vuoksi mä ehkä sulaudun amerikkalaiseen kulttuurrin tai opin ASL:ä hieman hitammin... Koska olen tavannut joitakin amerikkalaisia tyyppejä jo Bulgariassa reissaillessani tai ollessani NSO-viikolla, niin mulla on jo kontakteja, toisin kuin heillä,.. Ja kun olen saanut kutsuja joihinkin bileisiin, niin me kolme menemme niihin ryhmänä. Vaikka se sopi amerikkalaisille ja meillä kaikilla on aina tosi hauskaa, mutta amerikkalaisten silmissä saattaa näyttää siltä, että me kolme olemme keskenämme koko ajan..:D Toivoisin, että nämä kaksi uskaltaisivat rohkeammin sopia itsenäisesti tapaamisia muiden kanssa ja mennä heidän kanssa tiehensä ihan yksin. :)

Mutta me olemme nyt vielä ensimmäisillä viikoillamme ja me tuetaan toisiamme nyt ja aina! :) He ovat mun tärkeitä tukipylväitäni kaiken tämän keskellä. Me myös pystymme päivittelemään outoa amerikkalaista kulttuuria keskenämme... ;) Meillä pohjoismaalaisilla on kuivempaa huumoria, mistä mä niin tykkään. Mutta täällä asuntolan soluasunnossa asuu myös toinen amerikkalainen opiskelija ja olen joskus viettänyt aikaa hänen kanssa. Mä myös tekstasin joskus Clerc Hall-tyypeille (Tiffany ja moni Bulgaria-tuttavuus asuu siellä), et what's up ja voinko liittyä heidän seuraan, kun he opiskelevat yhdessä olohuoneessaan... Se on kivempaa kuin opiskeleminen omassa huoneessani... :)

* * *

Vaikka tulostani on vain vähän päälle kolme viikkoa, jotenkin tuntuu, etten enää pysty muistamaan fiiliksiäni ensimmäisinä päivinä. Nyt jälkeenpäin on niin outoa muistella, miksi olin niin peloissani ja sekaisin täällä ensimmäisinä päivinäni.. Paikka kun tuntuu niin arkiselta ja pieneltä nyt.

Poimintoja tekstareistani Suomeen mun parina ensimmäisinä päivinä:

"Tosi helpottavaa nähdä joitakin tuttuja kasvoja ja istuskella heidän kanssa äsken..."

"...hieman ahdistavalta ja pelottavalta nyt, kun en tiedä mitä tehdä ensimmäiseksi nyt."

"Mun pitää kai mennä nukkumaan aikaisin tänään, sillä ajatukset ei kulje enää nyt."

"Jee, tapasin just kivoja tyyppejä etelästä ja ne tykkäsivät seurata mun hassua ASL:ä, höh...:D"

"aaah, amerikkalainen bykroatia. <3"

"Oon vain tosi väsynyt."

"täällä on tosi mahtavaa ja sitten on tosi ahdistavaa vuorotellen...pitää kai ottaa rauhallisesti ja pitää pää kylmänä.. Mun olisi ehkä pitänyt saapua tänne aikaisemmin, silloin olisi ehkä helpompaa..."

"Heh, ei ole enää ole niin pelottava paikka kui ensimmäisenä päivänä, mutta alkaa kyllästyttämään tämä bykroatia.. Rokotteet monimutkistivat kaiken ja mun piti hoitaa kirjautumiset itsenäisesti ja juoksennella paikasta toiseen..."

"Koetan tässä ottaa pienet torkut, kun jet lag painaa..:P"

"voi vittu!!!!!"

"koska olen vain väsynyt jet lagista ja olin myös hieman kipeä, niin tarvitsin vain lepoa. Levättyäni olen heti pirteämpi ja iloisempi tulevasta."

Vaikka ensimmäisellä viikolla oli rankkaa, mutta silloin tapahtui myös hassuja asioita: mä esimerkiksi jouduin, usko tai älä, seksivalistukseen! :D Siellä suomessa me kävimme samanlaista valistusta varmaan jo 6. luokalla ja olin nyt 23.v (vanhana) kuuntelemassa samaa valistusta täällä. Valistus oli osa NSO-orientaatiota ja siellä selitettiin seksin vaaroista tai siitä, mikä on hyvä seksuaalinen käyttäytyminen.... :D Täällä kaikki uudet opiskelijat myös joutuivat suorittamaan 3-tuntisen AlcoEdun, jossa valistettiin alkoholin ja huumeiden vaaroista ja miten voidaan juhlia turvallisemmin..

"Tervetuloa Jenkkeihin!"...  ;)

"That's Gally!!"

On taas perjantai! Tänä viikonloppuna olisi suunnitelmissa lähteä shoppailemaan hieman, katsoa  amerikkalaista jalkapalloa Gallaudetissa ja mennä the Kappa Gamma-veljeskunnan järjestämiin karnevaalibileisiin... :D Jos ei ole liian kuumaa, niin voisimme ehkä lähteä pyöräilemään ympäri DC:ä ja tsekkaamaan vihdoin valkoisen talon. :D

Hyvää viikonloppua teille kaikille!! <3


<3:llä Olga

P.S. Mulla on tyynyä ja peittoa nyt! :) Meidän ihana Laura (solukaverimme) lainaa peittoaan mulle ja ostin tuon jättityynyn Chinatownista jonkin aikaa sitten ja ristin sen Gally Poikaystäväksi. ;)