Mikäli laskin oikein, niin olen nyt 10. päivää täällä Gallaudetissa. :) Kaikki on hyvin ja opinnotkin on hyvässä mallissa nyt (toivottavasti). Mulla on nyt viisi kurssia, mutta voisin ehkä kertoa niistä enemmän joskus toiste. Koska ensimmäisten päivien aikana on tapahtunut niin paljon kaikenlaisia, niin en tiedä mistä aloittaisin tätä postausta nyt.... (Kirjoitin tätä postausta yhdellä sessiolla, joten pliis älkää välittäkö mahdollisista kirjoitusvirheistäni. <3)
En ole varma muistanko ensimmäistä yötä ja päivää elävästi vai menikö kaikki sumussa. Omat tekstaritkin Suomeen olivat ihan sekavia. Mulla oli todella paha jet lag saavuttuani tänne ja ensimmäisinä päivinä oli todella rankkaa. Jouduin myös heti piikitettäväksi. Mutta itse saapuminen Yhdysvaltojen maaperälle oli todella jännittävää aikaa ja olin todella innoissani tulevasta. Lentokentän odotusaulassa oli valtava lippukin toivottamassa meidät tervetulleiksi. Tiffany ja sen kaveri Eric olivat mua ja laukkujani vastaan. Nyt kun muistelen tuota ensimmäistä iltaa, niin Ericin tai muiden amerikkalaisten kanssa on nyt paaaljon helpompaa ja luontevampaa jutella.. :D Eric ei kun osaa yhtään kansainvälistä viittomista, eikä mun ASL ollut kummoinen ja mua jännitti, niin Tiffany rupesi joskus tulkkaamaan mulle tai Ericille. :D Hahha.
Carlin Hallissa mua odotti pieni yllätys; sain kämppiksen, joka ei näyttänyt yhtään aasialaiselta tai aasialaistaustaiselta amerikkalaiselta, joksi olin olettanut nimen perusteella. Sen sijaan kämppikseni on pitkä ja punatukkainen. Esittäydyimme ja huomasimme olevamme molemmat IVSP-opiskelijoita, mä olen Suomesta ja hän on Norjasta ja nimeltään Jenny. Eli kämppikseni vaihdettiin mun tietämättäni. Ihmettelimme ja naureskelimme, että miksi me saatiin toistemme kämppiksiksi, vaikka toivottiin amerikkalaista kämppiksemme. :D
Menin melko heti nukkumaan, sillä silloin oli jo myöhä yöllä ja seuraavana päivänä alkaisi uusien opiskelijoiden orientaatio, joka oli monen päivän mittainen. No, myönnettäköön, että paaaljooon edullisemman lentolipun takia tein tällaisen päätöksen, että osallistuisin tähän orientaatioon, enkä siihen toiseen, kansainvälisten opiskelijoiden orientaatioon.. :P Se kansainvälisten opiskelijoiden orientaatio ehkä olisi ollut enemmän hyödyllinen mulle, sillä orientaation vetäjät ovat erikoistuneet hoitamaan juuri kv-opiskelijoiden asioita. Mutta tässä orientaatiossa mä vain juoksentelin ympäri kampusta hoitelemassa asioitani, kun orientaation eri vetäjät vain antoivat epämääräisiä vastauksia ja lähettivät minut eteenpäin toisen virkailijan luokse toistensa jälkeen. Mutta lopulta päätin mennä kv-yhteyshenkilöni luokse ja tämän jälkeen asiat alkoivat vihdoin järjestyä ja sain kirjautua sisään Gallyn systeemiin.
Vaikka kaikki oli jännittävää ja uuttaa ja ihmiset olivat todella aurinkoisia ja ystävällisiä, ensimmäiset päivät oli todella rankkoja. Mulla oli paha jet lag päällä ja halusin vain nukkua koko ajan, mutta mun piti hoidella asioitani ja juoksennella ympäri kampustani. Mun kirjautumiseni Gallyyn ei sujunut mallikkaasti, sillä heti ensimmäisenä aamuna huomattiin, että mulla on yksi puuttuva rokotus ja tämä esti minut kirjautumasta. Niinpä minut passitettiin heti lähimmälle terveyspisteelle rokotettavaksi. Olin täysin uudessa ja tuntemattomassa paikassa ja kaikki oli pelottavaa (etenkin se Gallyn lääkäri, joka passitti minut rokotettavaksi), joten tämä tuli mulle järkytyksenä. Silloin mä vain halusin takaisin Suomeen ja heti!
Tämä rokotusjuttu oli harmittavaa, sillä ennen tänne lähtöä olen tarkistanut rokotteitani terveysasemalla ja kaiken piti olla kunnossa. Mutta nyt kaikki tämä lähinnä huvittaa. :) Mutta silloin kaiken kruunuksi mä tulin myös kipeäksi rokotuksen johdosta. :P Rokotus johti siihen, että missasin sen orientaatio-osuuden, jossa opiskelijat voivat kirjautua yliopistoon sisään ja järjestellä heidän kaikenlaisia asioita kuten kurssiasioita kuntoon. Elikkä te voitte kuvitella loput. :P Mutta tapasin kuitenkin monia opiskelijoita, niin paikallisia kuin amerikkalaisten yliopistojen välisiä vaihto-opiskelijoitakin, jotka olivat samassa tilanteessa kanssani.. Onneksi mulla oli kaikki muu kunnossa ja selkästi mustana valkoisella; vakuutuspaperit, stipendirahastot tai viisumi, niin loput hoituvat itsestään ja pääsin lopulta ilmoittautumaan itse kursseihin. :)
Alkuhässäkän lisäksi huomasin myös, ettei huoneessamme ole peittoa tai tyynyä, joten olen nyt tähän mennessä nukkunut ilman niitä. :P Eikä se lisääntynyt huoneen viihtyvyyttä, joka on itsessään jo todella karu. Kuin ihmeen kaupalla mä kuitenkin nukuin todella hyvin viime yöt, vaikka yleensä mun on niin vaikeaa nukahtaa, jos mulla on jokin stressi tai hässäkkä päällä. :D (Ikea-reissu tiedossa lähiaikoina! )
Mutta nyt mä lopettelen tähän, sillä nyt on perjantai-ilta ja suunnitelmissa olisi tehdä jotain kivaa. ;) Vaikka tämä postaus ehkä antaa sellaisen vaikutelman, että täällä olisi kauheaa ja ahdistavaa koko ajan, mä nyt viihdyn täällä oikeastikin ja päivät ovat kivoja. Ihmisetkin ovat mukavia. Ja on mukavaa seurata, kun oma ASL varttuu ja kehittyy. Kurssitkin ovat hirmukiinnostavia. Eikä niitä kotibileitä (tai siis ne ovat oikeastaan autotalli- tai pihabileitä..) ja niiden legendaarisia punaisia mukeja pidä unohtaa! ;-)
<3:llä Olga
