the farewell party from beginning to end

Tästä kaikki alkoi...

 Ostosten jälkeen piti vielä yrittää väsätä ruokakärryllisestä 

kunnon amerikkalaisen menun, toivotkaa meille (tai siis mulle) onnea!! :P

onneksi toinen meistä on ammattilainen kokki, joka osaa neuvoa mua välillä tai antaa
aina tarvittaessa lisävauhtia vatkaamiseen tässä sähkövatkaimettomassa kodissa :D

(katso millainen hirmuvauhti :P)

 ensimmäinen yritys... :P

 toisen yrityksen antia koristeltuna...nam!

(huomaa amerikan lipun värit!;)

 läksiäisiten amerikkalainen menu sisälsi myös hampurilaisia (of course!!), 

vaikka vähän suomalaisvaikutteisia sellaisia... ;)

 ilta vielä alussa...

Martin! <3 

 illan kuokkavieraat :D

tunnelma alkoi tiivistyä...

Mun tytöt; Iina & Nepa <3

Illan nuorin bilettäjä muuten löytyy tästä kuvasta, vaikka ehkä hieman piilossa... ;)
Seeya ensi kesänä, jees!

Lopulta Rikukin suvaitsi saapua työvuoronsa päätyttyä ja juhlat voivat
vihdoin alkaa ja kunnolla!! ;)

Anne tässä se osaa!!

Kaimat ;)

Shotin aika!!

Tietysti näissä läksiäisissä tuli halailtua vähän..tai siis paljon! 

Näitä tyyppejä tulee ikävä!!

Kun lähtö pelottaa...

...niin muut tsemppaavat! <3 

Haha!! Nyt jälkeen päin voin sanoa, et ei kaduttanut yhtään koristella käsittämättömästä
päähänpistosta koko seinän h-hetkeä ennen läksiäisiä ja senkin kustannuksella, etten sitten
enää ehtinyt laittaa hiuksiani ja meikata itseäni juhlien edustuskuntoon....:D

I sooo <3 this wall!!

Lapsi on terve, kun leikkii. ;) Joten mekin innostuimme leikkimään vähän...

Veera sai niin jännän murhatehtävän kuin tämän;

- uhri: Arttu

- paikka: pesukoneen päällä

- murha-ase: Olgan käsi 

 valmiina hyökkäykseen!

 hahaa!

Apua!!

 Nyt tilanne selkeni Artullekin...

....pakoyritys!!!

 Eiii!!!

 Jes!! vahinko korjattiin!

Veera ja murhattu Arttu. :D


Meidän jokaisen siis piti poimia lappuja kolmesta eri korista ja murhata näiden
lappujen ohjeitten mukaisesti määrätyn uhrin jossakin tietyssä paikassa ja jollakin tietyllä
murha-aseella.. Kun tulee murhatuksi, niin joutuu luovuttamaan murhaajalle omia lappuja
ja leikki jatkuu, kunnes viimeinen eloonjäänyt voittaa pelin.. Eikä näitä lappuja kannattanut
näyttää muille (etenkin uhrille, sillä tämä sitten tietää vältellä tämän murhaajaa ja tiettyjä
murhapaikkoja) eli me pelasimme ikään kuin sokkona ja koko ajan jännittäen, ettei
 toivottavasti joudu murhatuksi! Mutta tietysti peliä saattaa tai saa mutkistaa mahdollisilla
salaliittosopimuksilla... ;)

Ratkiriemukasta! :D

huhuhh, jännittävä kamppailu!!!

Jossain vaiheessa peliä Robin ja Jussi olivat sellaisessa tilanteessa, et heidän piti murhata toisiaan:
Robin yritti murhata Jussin vilkkuhälyttimellä ja wc-pöntön päällä.. En kyllä enää muista missä
Robinin piti kuolla, mutta Jussi sai murha-aseekseen yöpöydän.. :D Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, yöpöytä taisi koitua Robinin kohtaloksi ja Jussi tappoi Robinin!
Hyvä Jussi!! ;)

Lopulta Jussi ja Veera taisivat olla ainoita eloonjääneitä.. Hyvä he!!!

Hirmu iso kiitos teille kaikille mahtavasta illasta!
Kiitos kuuluu myös niille, jotka eivät päässeet, mutta olivat hengessä mukana!
Teitä tulee iso ikävä!!! <3


***

Seuraavana aamuna juhlista oli vain haikea olo jäljellä... :( Joillekin ihanille tyypeille on nyt
sanottu heipat. Eikä itku ollut kovin kaukana. Onneksi Nepa jäi yökylään ja Veerakin
tuli melkein heti herättyämme (Rikulla alkoi töitä jo heti aamupäivällä), niin mua piristi hirmusti
 päästä juttelemaan näiden kanssa, eikä tarvinnut jäädä yksin tyhjään ja sekaiseen
kämppään heti kaiken jälkeen.. :)

Nepa ja Veera tekivät mulle parhaan läksiäislahjan ikinä:
The Bucket List!! :D
(Jota juhlijat ovat koristelleet pitkin iltaa.. x)

 vielä yksi yhteiskuva...

...niin ei ole enää muuta kuin itse lähtö ja Olgan suuri seikkailu voi alkaa!

<3:llä Olga

Ai niin, vakuutus!!

Eräänä kauniina päivänä mieleeni pilkahti varomatta ja kirkkaasti: VAKUUTUS!! Miten voin unohtaa tämän! Sydän tykytti ja kädet alkoivat vapista... Oikeesti, mten mä unohdin tämän.. Kylmä hiki alkoi valua otsastani ja paniikkikohtaus oli iskemässä... No ei ihan sentään! :D heh. Eipä ainakaan tullut yllätyksenä, että jokin asia (tai moni asia) unohtuisi kaiken tämän hässäkän keskellä..:P ja tää on varmaan sellainen väistämätön lisä tähän draamasoppaan.. Pah. :D

Onneksi meille, ulkomaille opiskelemaan lähteville, on kaikenmaailman näköisiä muistilistoja ennen lähtöä, ne ovat auttaneet suuresti. Esimerkiksi tuo Fulbright Centerin muistilista on mielestäni todella hyvä ja mulla se myös on ollut kovassa käytössä.

Tänä perjantaina olisi sitten tapaaminen vakuutusyhtiön kanssa, niin katsellaan onko tää mun nykyinen matkustajavakuutus riittävän hyvä vai tehdäänkö uusi tarjous sellaisesta vakuutuksesta, jossa enimmäiskorvaukset olisivat riittävän korkeat.. Terveyshuolto tuon rapakon takana kun on niin käsittämättömän kallista, eikä siellä ole julkisia terveyskeskuksia.. joten kuten kaikki muut järkevät ihmisetkin, mä en kyllä haluaisi joutua maksamaan sievoisia summia laskuihin joidenkin turhien pikkutautien tai -tulehdusten, kuten vaikkapa antiobioottikuurista nilkassa olevan tulehtuneen vesirakkulan, takia... ;) Toki vakuutus auttaa suuresti, jos joudun johonkin vakavampaan tapaturmaan, mitä ei toivottavasti tapahdu. :)

Mutta ennen kuin joudun vakuutustreffeille, pitäisi ensin päästä takaisin Jyväskylään.. Mä siis kirjoitan tätä postausta täällä tien päällä matkalla Pohjois-Karjalaan auto täynnä tavaroitani. :D meillä on nyt osittainen muutto (heh) menossa, sillä kaikki tavarat (siis mun tavarat) ei mahdu rikun uuteen yksiöön... joten mun pitää sitten säilyttää joitakin tavaroitani lapsuuskodissani, vanhempieni luona. Mutta onhan aina mukavaa päästä moikkaamaan perhettäni siinä samalla..:)

Mutta teille lukijoille: Oikein turvallista ja tapaturmatonta loppukesää!!

<3:llä Olga

P.S. Tämä mobiilipostaus on julkaistu seuraavana päivänä mökillä.

40 days until...

Nyt kun lentolippu on jo varattu, niin nyt pystyin eräässä kännysovelluksessa tekemään sellaisen days until-kuvan... Ja oh my god, vain 40 päivä jäljellä! :P Siis lähtöön, ei 40 päivää elinaikaa, mitä tuosta voisi ehkä tulkita..:D heh. Puolitoista kuukautta tai 6 viikkoa kyllä tuntuvat paljon pitemmältä aikajaksolta kuin tuo 40 päivää. :P Elikkä lähtö taitaa olla luultua lähempänä. Mutta tämänhetkisistä fiiliksistä voin sanoa sen, että oon innoissani ja kauhuissani yhtä aikaa... :D

Minä ja mielikuvitukseni.

Mulla taitaa riittää mielikuvitusta vai mikä minussa on vikana?? :P

Mulla on monta huonoja tapoja (Riku-Petteri kulta tietää) ja tää on yksi niistä: mä odotan joskus liikaa. :P Joskus mulle käy niin, että mä niin odotan joitakin bileitä tai tapahtumia tai ravintolatilauksia, mutta sitten en enää osaakaan nauttia niistä täysillä kovan odottamisen ja odotukseni jälkeen ja petyn.. :P Oon huomannut, että juuri spontaaniset päähänpistot ovat niin parhaita! :) Silloin saadaan tehtyä kaikenlaisia kivoja juttuja ja elämä on myös hauskimmillaan... :D Onneksi olen monien pettymyksien jälkeen oppinut olemaan välillä odottamatta mitään, ainakin tietoisesti. Kuten tulevasta Gallaudet-vuodesta. :) En ole osannut kuvitella vielä mitään hyvästelyjä pidemmälle, onneksi. Olen varma, että mielikuvitusmaailmani pääsee valloilleen viimeisestään, kun olen lentokoneessa tai kun olen hyvästellyt muita.. Enkä halua miettiä sitä nyt.. :P Ja sitä paitsi mun olisi todellakin opeteltava pitämään mieleni avoimena ja nauttimaan ajasta, ruuasta, hauskanpidosta tai matkasta odotuksistani huolimatta.. :) 

Onko kenelläkään teistä sama vika??

Niiiin, mutta onneksi näille mielikuvituksille voi välillä nauraakin..:D Mulle kun sattui mielestäni aika hauska juttu, kun kävin siellä Yhdysvaltain suurlähetystössä ja huomasin, että mielikuvitukseni pääsi jällen kerran yllättämään minut.. :P Mä kyselin vähän Kaarinalta sen viisumihakemuksen prosessista ja siitä, millaista Yhdysvaltojen suurlähetystössä on, siellä Fulbright Centerin orientaatiopäivällä.. Se kiinnosti, sillä en ollut ikinä missään suurlähetystössä ja oon kuullut, että Yhdysvaltojen suurlähetystön etuovi olisi sellainen pankkiholvin tai turvahuoneen oven tyyppinen... Iso, paksu ja painava. Kaarina kertoi, että käydessään Yhdysvaltain suurlähetystössä siellä oli niin amerikkalainen tunnelma ja virkailijatkin olivat selkeesti amerikkalaisten näköisiä ja he myös välyttivät valkoista jenkkihymyään koko ajan. Amerikan lippujakin oli kaikkialla. 

Mutta sitten kun sain viisumihaastatteluajan itselleni ja pääsin vihdoin sinne suurlähetystöön, sain huomata, että mielikuvitukseni taisi taas käydä ylikierroksilla, ettei mitään rajaa....:D Suurlähetystön etuovi oli kyllä turvahuoneen oven tyyppinen, mutta yllätys yllätys toisin kuin kuvitelmissani se olikin alle metrin leveä, tai siis kapea, ja about 10cm paksu...:D Ovi näytti enimmäkseen väestösuojan ovelta, jollaiseen saattaa törmätä vaikkapa asuinkerrostalojen kellarissa.. 

kuvitelmissani:

kuvan lähde

todellisuudessa:

kuvan lähde:

Voi ei. :D

Yllätykseni koitui myös turvatarkastus. Vaikka osasin varautua vartijoihin etukäteen, mutta luulin heidän vain vastaanottavan ja saattavan minut viisumihaastattelijan luokse turvallisuuskysymysten vuoksi.. :P He muuten olivat myös täysin suomalaisia (heeehheh miten tiedän?? noo, mä kysyin :D), vaikka heillä oli amerikkalainen univormu yllään.

Kun pääsin itse suurlähetystön tiloihin, sain huomata sen näyttävän ihan tavallisilta, enkä olisi arvannut sen olevan suurlähetystö. Vaikka mistä olisin voinut tietää miltä ne näyttävät?? :D heh. Ja vielä, ne tilat ehkä jopa muistuttavat Jyväskylän Kela-toimistolta.. Jos siellä vaan olisi pari Amerikan lippua ja kolmen virkailijapisteen takana olisi turvalaseja.. :P Mä taisin kuvitella paikan ihan toisenlaiseksi..

kuvitelmissani:

kuvan lähde

todellisuudessa:

kuvan lähde

(olisin voinut ottaa itse joitakin kuvia siellä paikan päällä, mutta kännykän piti
sulkea ja jättää reppuun turvatarkastuksen jälkeen.. Joten valitettavasti nämä
kuvat ovat vain suuntaa-antavia... ;) )

Koska se oli viisumihaastattelu, niin kuvittelin, että ainakin jonkinasteinen kuulustelu olisi odotettavissa. Eipä ollut. Vartin odotuksen jälkeen nimeäni huudettiin palvelupisteen luokse ja minua pyydettiin jättämään passini, joitakin dokumenttipapereita ja maksukuitteja ja sitten minua neuvottiin palaamaan odotushuoneeseen odottamaan. Kun minua vihdoin kutsuttiin toista kertaa, multa kysyttiin tasan kolme (3) kysymystä; minne olet menossa opiskelemaan? mitä opiskelet? mistä saat apurahaa, valtiolta vai yksityisiltä? Ja sitten kuului: "Visa is accepted! Thank you!". 

Ja se oli siinä. Viisumihaastattelu oli ohi ja minulle on myönnetty viisumi. :D Ja suurlähetystössä vierailu kesti kaikkiaan noin tunnin.

Olihan se mielenkiintoinen ja jännä kokemus itsessään. ;)

<3:llä toistaiseksi passiton Olga  (Passini siis tulee postissa takaisin parin päivän sisällä. :) )

Ensimmäinen mobiilipostaukseni, mutta todella informatiivinen ja ilmoitusluontoinen sellainen. ;)

...... eli lippu on nyt ostettu! Viisumikin hyväksyttiin eilen. Se on menoa nyt!!!!

terveisiä pohjois-karjalasta!

mökin näkymät

Varasin viime keskiviikkona viisumin haastatteluajan ja se on ensi viikolla keskiviikkona. Eli Helsinki-reissu kutsuu taas.. :) Tulkkauskin järjestyi 20 minuutin sisällä, huh! Mukavaa, kun ei tartte stressata siitä kuten viimeksi. ;)

Nyt ymmärrän, miksi erilaisissa jenkkeihin vaihtoon tai opiskelemaan lähtijöiden viisumin esitteissä tai ohjeissa sanottiin, että sähköinen viisumihakemus ovat vähitellen täytettävissä... Multa kun meni kokonaiset 4h täyttää mitä erilaisimpia varsinaisen viisumihakemuksen edellyttämiä lomakkeita, (en nyt pysty muistaamaan montako ja mitä lomakkeita :P), maksaa kaikenlaisia viisumiprosessiin liittyviä maksuja, kuten SEVIS-maksua ($180), joka on pakollinen kaikille jenkkeihin opiskelemaan lähteville, tai MRV-maksua eli viisumikäsittelymaksua ($160) ja sitten täyttää sähköistä viisumihakemusta. Arvaa olinko jo kärttyinen, kun huomasinkin lopulta, etteivät mun passikuvat kelvanneet? :D

Ei auttanut muuta kuin käydä ottamassa itselleni erikoispassikuvat kamalaan kiskurihintaan (29e!!). Oon huomannut, että tässä jenkki-prosessissa tulee koko ajan vastaan mitä yllättävämpiä menoja.. Amerikassa ihan kaikki maksaa, eikä mikään ole ilmaista... Tässä uudessa viisumikuvassa tukkani on kyllä kamalan rasvainen ja olen väsyneen näköinen, mutta nyt ne saavat luvan kelvata! Eikä sen jälkeen tarvinnut enää tehdä muuta kuin liittää sitä kuvaa viisumihakemukseeni ja varata haastatteluajan! Jes vihdoin! :) Nyt voin oleskella ihan rauhassa täällä mökillä ja odottaa helsinki-reissua..

Mutta ihanaa, kun itse Amerikka-matkan järjestelyt alkavat olla loppumetreillä ja voin vähitellen keskittyä itse lähtöön! :) Enää on vain joitakin pieniä asioita hoidettavana, kuten lentolipun (pelkkä menolippu!! iiks) varaaminen tai joidenkin todistusten toimittamista Kelaan, jotta kuntoutustuki (=meikäläisen opintotuki) jatkuisi Yhdysvalloissa opiskellessanikin. Mutta tietenkin esimerkiksi muuttoon liittyvä hässäkkä vielä edessä, sillä meillä on  muutto tiedossa tänä elokuuna, kääk. :( Ai niin, Riku siis sai yksiön! Sillä on sitten mageet poikamiesboksi-ajat edessään. heh. ;)

Minun päivittämätön MUST DO-lista.

Mutta arvaa mikä tuon pikku myy -kuoren alta pilkistää? ;) PASSI! 

Ihastuin täysillä tähän iki-ihanaan passikuoreen viime syksynä Helsinki-

Vantaalla ja kaverinkin oli pakko ostaa heti perässä samanlaisen! :D <3

Pari viikkoa sitten ollessani vielä perhekurssilla töissä sain tietää, että kotiin tuli kirje Gallysta! Kirjeen kuoreessa muuten komeilee 'EXPRESS'! :D Hassua, kun Gally voi lähettää mulle Express-kirjeitä, mutta mä en. ;) Kirjeen myötä olen ilmoittautunut Gallaudetin kansainvälisten opiskelijoiden orientaatiopäiviin ja tehnyt asuntohakemuksen kampuksen alueelle. Kuten voidaan odottaa, tässäkin hakemuksessa oli hauskoja kysymyksiä, kuten toivotko huonekaverisi olevan  kuuro/huonokuuloinen/kuuleva, siisti vai sotkuinen, sosiaalisesti ulos- vai sisäänpäin suuntautunut tai muuta sellaista.. :D

 

Läksiäisten fb-kutsut on muuten lähetetty tällä viikolla. :) Mutta jotkut läheisemmät kaverini eivät tunnu pääsevän, kun ovat joko ulkomailla reissailemassa tai leiritöissä, höh!! :P Mutta onneksi vielä elokuussakin ehtii nähdä joitakin kavereita ennen lähtöäni..:) Toivottavasti... Olisi huippua saada heitä tänne Pohjois-Karjalaan mökkeilemään viikonlopuksi! Hmm, sitä voisi järkätä oikeastikin; toiset, pienimuotoiset läksiäiset mökillä... ;)


Hyvää kesää!!! :)

<3:llä Olga