♡ Posti Exprès ♡

Moi kaikille! <3

Toivottavasti kaikilla oli kiva viikonloppu!:) Nyt kun oon päässyt blogaamisen makuun, niin ajattelin jakamisen silkasta ilosta kertoa yhden mielestäni tosi hauskan jutun... Ennen kun tää mun hheiii mullakin on blogi ja sitä on niin kivaa kirjoittaa-intoiluni lopahtaa. :D Mut toivotaan toki, ettei tää intoilu lopu!! Tai ainakaan siihen asti, kun oon jo käynyt nauttimassa elämästäni siellä kaukana valtameren takana ja palannut sieltä takaisin kotosuomeen sanomaan "moii mä oon taas täällä, oliko ikävä??" kaikille ihanille tutuille. :)

Nii-iiin, näetkö samaa kuin mä?? Sama kirje sileänä ja romuna? :D Sitä mäkin. Heräsikö uteliaisuus?? Jep. Ota mukava asento ja ala lukeen! ;)

Kuten pitääkin, siis jos Gallaudetiin vaan mielii päästä, mä siis olin täyttänyt IVSP-ohjelman hakemuslomakkeita hyvissä ajoin. Mä siis täytin hakemuslomakkeita jo viime tammikuussa, tai siis itse lomakkeita olin täyttänyt jo joulukuussa, mutta sain kasaan kaikki tarvittavat liitteet sitten vasta tammikuussa.. Niin, sä varmaan muistat, miten mä iloitsin hehkuttaa hyväksymiskirjeestä mun ekassa postauksessani? Mutta eikö hyväksymiskirjeen olisi pitänyt sitten saapua jo ajat sitten, jos mä kerran olen täyttänyt lomakkeita jo hyvissä ajoin, kuten tammikuussa? Mutta itse postittaminen kyllä venyi pikkasen, kun tää Gallaudetin vierailevien opiskelijoiden yhteyshenkilö ei ole vastannu mun pariin, sponsoreihin liittyviin kysymyksiini s-postissa. Mä siis ihmettelin, kun hakemuslomakkeissa luki, ettei hakemusta voida käsitellä, jos niistä puuttuu lukukausimaksuja maksavien sponsoreiden tietoja.. Eihän minulla ollut vielä sponsoreita siihen aikaan. Pari viikon päästä kävi ilmi, että tää yhteyshenkilö koki inhimmillisen unohduksen ja luuli koko ajan, että on vastannu mulle. Mutta vastaus olikin sen luonnoskansiossa keräämässä pölyä! :D

Eipä tässä mitään ja sain sittenkin vastauksen kysymyksiini, että hakemus voidaan sittenkin lähettää ilman näitä tarvittavia tietoja. Jes! Ilman sponsoreita en olisi muutenkaan pystynyt täyttämään tarvittavia tietoja. Ja ilman tätä hakemusta hyväksymiskirje ei olisi tulossa ja mä ehdottomasti tarvitsisin sitä mun apurahahakemuksiini. Olisin sitten "caught in a double bind" -tilanteessa. Mutta onneksi vastaus tuli loppujen lopuksi ja ajattelin, että nyt alkoi olla hieman kiire. Niinpä ostin tämän kalliin ja hienon Posti Exprès-kuoren, jotta menisi perille nopeammin ja saisin näin myös hyväksymiskirjeen nopeammin. Aika loogista, eikö?? Laitoin sitten kaikki paperit siihen sisälle, eikä enää ollut muuta kuin tervemenoa amerikkaan koko kirje! Ilmoitin Gallaudetin yhteyshenkilölle, että hakemukseni on nyt matkalla sinne käsittelymaksuineen  ($50.00, joka muuten näyttää mielestäni ihan leikkirahalta) ja hakemuksen pitäisi olla siellä joskus viikon sisällä.

Aikaa kului ja mä hehkutin kaikille kysyneille, että tämä tyttö on hakenut Gallaudetiin, jeeaah! Tarkistin säännöllisesti (en enää muista miten usein, mut toivottavasti en ihan päivittäin sentään...;) ) sähköpostista, et joko tuli tietoa siitä, saapuiko mun hakemukseni. Mutta sitten muutamia viikkoja oli kulunut, enkä ole kuullu mitään uutta. Mä en kuitenkaan enää kehdannut pommittaa sitä yhteyshenkilöä sähköposteilla, kuten mä tein tammikuussa, vaan odotin kiltisti ja maltillisesti. Uskottelin itselleni, että kyllä hakemus on varmasti jo perillä ja sitä käsitellään parhaillaan ja hyväksymiskirje vielä tulee ennen kun huomaankin. Mut kun hyväksymiskirjettä ei ole näkynyt missään ja aikaa kului kulumistaan, mä lopulta rohkenin tiedustelemaan yhteyshenkilöltä, että joko on hakemukseni saapunut...?

Tuli vastaus, ettei ole saapunut vieläkään. Eeh? Kuulunko mä nyt siis niihin harvoihin, joiden posti on joskus hävinnyt kaikkien sekaan tässä perinteisessä, mutta luotettavassa, postijärjestelmässä? Mutta onneksi mä myös skannasin hakemukseni talteen ja mä myös postitin sen sähköisesti Gallaudetiin siinä samalla, kun laitoin fyysisen kirjeen menemään. Mutta silti mun leikkidollarini ovat siinä kuoressa! Päätin kuitenkin, että mä voin sittenkin maksaa toista 50 dollaria jollakin luottokortilla. Pääasia, et hakemus menee läpi! Mutta sitten muistin, että mulla oli pikapostin kuitti tallessa jossain, ja uteliaisuuttani mä tarkistin netistä lähetyskoodilla, et missä ihmeessä se kirje oikein luurasi. Mutta arvaa mitä? Se oli kyllä oikeassa osoitteessa, eli Yhdysvaltojen Washington D.C.:ssä, mutta sitä oli yritetty luovuttaa Gallylle tuloksetta joitakin viikkoja. Eivät ilmeisesti onnistuneet tavoittamaan Gallaudetia? Outoa. Joten kerroin heti tästä Gallaudetin yhteyshenkilölle.

MUTTA!!! Parin päivän päästä mä tulin pitkän koulupäivän jälkeen kotiin ja löysin tämän kovia kokeneen kirjeen meidän eteisen lattialta!!! Vai oliko se pyykkitelineen päällä? Oli miten vaan, mutta siinä se kirje oli!!!! Meidän kotonamme!!! En todellakaan tiennyt pitikö mun nauraa vai itkeä. :D Olin silloin myös vastaamassa kaverini Sissin tekstariin ja otin heti siinä kuvan kirjeestä Sissille ja tekstasin perään "LOL". Mutta eihän se ollut mun vikani, jos en tiennyt, että tää pikaposti on sellainen "ovelta-oveen lähetys"??? Eihän?

Mutta onneksi nyt on kaikki hyvin, mä siis sain leikkirahani onnellisesti takaisin ja maksoin heti Gallylle hakemukseni käsittelymaksun. Hyvin onnistui mun visaelectronilla tuo maksu, huh. :) Oon ainakin asteetta tai paria viisaampi nyt: 1) Skannaa AINA tärkeät asiapaperit (minkä mä onneksi tein)! 2) Hakemusta ei kannata postittaa pikapostilla, vaan perinteisellä, tylsällä ja halvalla kirjeellä. :D hahhaa!

Toivottavasti tästä tarinasta saa ainakin hyvät naurut, niin ei mennyt turhaan kaikki tämä! ;) Ja tuo palautettu kirje on todellakin kokenut kovia ja sen kaikki kulmat ovat kulutettu melkein puhki! Kuva ei tehnyt "oikeutta" näille kulmille, harmi! :( Mutta huh, loppujen lopuksi kaikki on hyvin. Toivottavasti ei käy samoin ainakaan mun apurahahakemusteni kanssa, vaan ovat turvallisesti joissakin kukin toimistoissa odottamassa käsittelyään! :D

<3:llä astetta viisaampi Olga