Fulbright Center

Uskomaton fiilis. Ensimmäinen apurahani. :D Mä oikein pompin istualtaani ja iskin tuuletusnyrkit ilmaan, kun huomasin millainen kirje on saapunut sähköpostiini.. Toisin kuin Gallaudetin hyväksymiskirjeestä, mistä mä en todellakaan ilahtunut (en kyllä tajua miksi :D), mä ilostuin tästä Fulbright Centerin kirjeestä ja antautumuksella. :) 

En ymmärrä, miten mä vuorotellen hehkutan ilosta ja pelkään koko ajatusta? Päätä jo, Olga!! :D Mutta ehkä tämä on osa tätä prosessia, jota kaikki käyvät läpi ennen kun lähtevät ulkomaille vaihtoon tai opiskelmaan? Mutta välillä kyllä kyllästyttää tämä maanis-depressiivinen prosessi..:D Minulla oli jotenkin alakuloinen tai tyhjä fiilis Fulbright Center-haastattelun jälkeen, mutta en näköjään mokannut kuitenkaan...Huh!! ;)

Musta on aika jännää, kun yksi haastattelijoista tuli noutamaan minut haastattelutilaisuuteen, sinne kävellessäni ohimennen näin itse Kuurojen Lehden(!) lojumassa Fulbright Centerin toimiston työntekijöiden kahvipöydällä...:D Mä kanssa yllätyin, kun jossain vaiheessa haastattelua yksi haastattelijoista yhtäkkiä kysyi multa, että miksi kuurojen ja viittomakielen asemaa pitää edelleen parantaa Suomessa, vaikka tää maa on kuuroille yksi parhaimmista maista elää.. Ja entä missä asioissa pitää erityisesti vielä kehittää? ... :D Huomaa, että he ovat todellakin perehtyneet kaikkiin hakemuksiin ja ottaneet asioista hieman selvää, jotta osaavat kysellä oikeista asioista... Vau! :)

Itse haastattelutilaisuus oli tosi jännä ja uusi kokemus. Mä yritin antaa itsestäni mahdollisimman positiivisen kuvan ja olla avoimesti oma itseni, mutta aina välillä mä havahduin siihen, että olen todellakin siellä paikan päällä, ja mietin, että voi ei mitä ihmettä mä oikein pälpätän nyt, tai siitä, että voi hitsi miten kipeitä mun poskilihakset ovat (hölmön) liioiteiltulta hymyilyltäni! :D Mutta haastattelijat vaikuttivat tosi kivoilta tyypeiltä. Heitä oli siis yhteensä kolme, kaksi oli haastattelemassa ja yksi oli kauempana tarkkailemassa koko haastattelua (=mun mahdollisia hätääntyneitä liikahduksiani ja mikroilmeitäni CIA:n tyyliin??? :D heh).

Nyt kun minut on valittu, niin "joudun" vielä Fulbright Centerin järjestämään stipendiaattien orientaatiopäivälle 13.5. Mä odotan niin suurella mielenkiinnolla tuota päivää! Siellä saadaan varmaan paljon hyödyllistä tietoa ulkomailla selviytymisen kannalta...:D Ja kuulemma jotkut entiset stipendiaatit ovat kanssa tulossa kertomaan kokemuksistaan. Orientaatiopäivän päättää vielä juhlat Säätytalossa, jossa meille kaikille jaetaan stipendit. Nyt pitää enää tilata tulkki sinne, niin kaikki on sitten OK ja olen valmis sinne. :)

En tiedä vielä tarkkaan millainen juhlatilaisuus on, kuten onko se oikein juhlava ja jaetaanko meille neljälle sellaisia metrin kokoiset stipendipahveit niin kuin elokuvissa, häh??? :D Nyt iskee vaatekriisi, sillä en tiedä vielä miten pukeutua! :P Pitäisi varmaan valita sellaiset vaatteet, jotka sopisivat sekä orientaatiopäiville että juhliin? Ettei vaan tartte vaihtaa vaatteita pitkin päivää ja on (=siis yrittää olla) samalla myös edustavan näköinen..:D En halua ylipukeutua. Onko pukeutumisvinkkejä???

Olisi niin kiva tietää, ketkä kolme muuta saivat stipendin...? Millaisia he ovat? Entä mitä he opiskelevat ja minne ovat menossa opiskelemaan syksynä? Sehän nähdään sitten viikon päästä.. Jännää. :)

<3:llä Fulbright Centerin uunituore lähettiläs Olga