Olen nyt tien päällä ja matkalla Tuusulaan, jossa meitä odottaa Rikun hankkima idyllinen majoitus keskellä maatilaa. Kyllä tämä yhteinen laatuaikaa kelpaa ennen lähtöä! <3
Viime viikko oli niin hektistä aikaa, sillä heti kun saavuin takaisin Suomeen, niin mulla alkoi tavallaan kaikkien läheisten "hyvästelykierros" ympäri Suomea ja noudatimme Rikun kanssa autoreittiä: HELSINKI-TAMPERE-JYVÄSKYLÄ-KONTIOLAHTI-TUUSULA-LENTOKENTTÄ. :D Saavuttuani Suomeen nukuin ensin yöni Helsingissä ja sitten heti seuraavana päivänä lähdettiin Rikun kanssa Tampereelle, anoppiperheeni luokse kylään pariksi päiväksi. Sitten me suuntasimme Jyväskylään ja siellä annoin siunauksen Rikun uudelle pikkuruiselle poikamiesboksille (joka on oikeastaan aika kiva mesta ja innostuin järjestelemään kaikenlaisia tavaroita Rikun puolesta niin, että sitä alkoi ärsyttää, kun ei löytänyt etsimäänsä enää mistään...hups :D).
Heippa Jyväskylä, nähdään ensi vuonna!
Sitten loppuviikon vietimme perheeni kanssa aikaa mökillä kaukana Pohjois-Karjalassa. Mä myös kutsuin joitakin ystäviä sinne mökille (nauttimaan mun seurastani ;) ) yhdeksi yöksi ja kivaa oli! Vielä aamuyöllä klo 4 me söimme, saunoimme ja juttelimme itsemme uneen.. Mutta sitten seuraavana päivänä kavereita odotti paluumatka Etelä-Suomeen ja heidät piti hyvästellä.. Voi itku! :( Mä itkeskelen ja iloitsen vuorotellen viime ja tälläkin viikolla niin, että mä joskus jopa huomaan tekeväni molempaa yhtäaikaa..:P Oli kuitenkin tosi ihana ehtiä nähdä heidät vielä viime tipassakin! :)
Oli aika hauskaa, kun yksi kavereista keksi miten he voivat muistaa mua matkallani. He tekivät niin, että he arpomalla jakoivat kymmenen kuukauden tehtävät (olen jenkeissä suunnilleen 10kk) niin, että esimerkiksi Joulukuussa jonkun pitää lähettää mulle fazer-suklaalevyn (Nepa sai tämän) tai tehdä marraskuussa kuvakollaasin Suomen kuulumisista (Iina). Tehtäväluetteloon mahtuu myös mm. yhteisen laulun keksiminen (Silja), 2h webbailut (toinen Iina), ystävänkortin lähettäminen (pikkusiskoni) ja niin edelleen! :D
Kreikassa ja Bulgariassa oli niin mukavaa, kun sain vihdoin levätä ja kerätä energiaa. Ensimmäisessä pysähdyksessäni eli Ateenassa kaikki oli niin ihanaa; ruoka oli herkullista, ihmiset ystävällisiä, kaupungissa oli boheemi tunnelma ja nähtävyydet oli näkemisen arvoisia. Thessalonikissa kävimme lähinnä vain ottamassa aurinkoa ja juhlimassa kaverin synttäreitä ja kaupungista voin sanoa sen verran, että kaikki mitä tapahtui siellä jää sinne. :D Bulgarian Sofiassa oli Deaflympics ja pääsin katsomaan paikan päällä, kun Suomi sijoittui 5.sijaan beach volleyssä. Bravoo!! :) Kaupungissa oli kansainvälinen tunnelma, sillä paikalla oli kuuroja turisteja ympäri maailmasta. Mä myös sain joitakin kontakteja Gallyyn, jee! Ei enää tunnu niin ahdistavalta ja pelottavalta mennä kohti tuntematonta.
Yhtenä iltana Sofiassa yksi mulle tuntematon tyttö moikkasi minut nimeltä ja kertoi joidenkin pohjois-eurooppalaisten kuurojen sekoittaneen hänet erääseen suomalaiseen tyttöön nimeltä Olga. :D Hänelläkin kun on vaaleat hiukset ja isot silmälasit. Hän tunnisti minut, sillä yksi tanskalainen kaveri näytti sille mun facebook-profiiliani.. Me tulimme heti juttuun ja onneksi jossain vaiheessa hoksasin kysyä mistä tämä Tiffany on kotoisin. Yllätykseni se kertoi olevansa Yhdysvalloista ja opiskelee Gallaudetissa! Päätettiin, että se tulee noutamaan minut lentokentältä silloin, kun saavun Amerikan maaperälle..:D
Sofian jälkeen siirryttiin niin kliseiseen turistipaikkaan kuin Sunny Beachiin. Siellä me lähimmä otimme aurinkoa ja juhlimme muiden Deaflympicsista toipuvien kanssa. Silloin matkailu alkoi kyllästyttää ja kotiin alkoi olla ikävä, sitten tulikin sopivasti kotiinlähtö kotosuomeen.. :) Tämä koti-ikävä on mulle hieman uutta, sillä jo pienestä pitäen mä ikävöin kotiin todella harvoin. Mutta onhan tää hyvä asia, kun oppii arvostamaan kotia, etenkin nyt asunnottomana mulla ei ole enää omaa mukavuusaluetta. :)
Oho, olen niin keskittynyt tämän uuden tietokoneen totutteluun ja postauksen kirjoittamiseen, etten huomannut olevamme jo Mikkelissä! :D Niin, olemme tosiaankin menossa Tuusulaan nyt ja huomenna olisi pitkä lentomatka tiedossa. Ensin Lontooseen ja sitten suuren rapakon taakse, Washington D.C.:hen! Arvaa oliko tuskallista, kun eilen koitti mun pakkaamispäivä... Voin sanoa, että se oli todella stressaavaa ja hermostuttavaa. Eikä viime yönä tullut nukuttua hyvin, kun illalla tuli aika sanoa heipat äidilleni. :( Matkani taisi alkaa jo nyt, kun tänä aamuna jouduin sanomaan näkemiin myös isälleni ja pikkusiskolleni.. :(
Enkä tiedä mitä ajatella huomisesta.. :'(
<3:llä Olga
vaihtari vai miksi menet jenkkeihi? :)
VastaaPoista