Alkufiilistelyä vol 2.

Olen nyt täällä vähän päälle 3 viikkoa. Uskomatonta kyllä. En osaa päättää, onko 3 viikkoa jo pitkä vai tosi lyhyt aika täällä. Nyt ainakin tuntuu, että tänne tulostani on jo ikuisuus!

Minä vielä Suomessa..

Washington, D.C. !!

Enkä tiedä, onko näiden kolmen viikon aikana tapahtunut paljon kaikenlaista vai olenko pelkästään kyhöttänyt huoneessani opiskelemassa.. hah!:D 

Ensimmäinen luentoni.

Opiskeluun ja kotitehtäviin on tosiaankin mennyt luvattoman paljon aikaa. Uusi yliopistosysteemi ja englannilla & ASL:llä opiskeleminen vaati totuttelemista. Mä myös teen nyt monta asioita ensimmäistä kertaa, joten tähän uusien asioiden opetteluun menee aikaan... Kuten miten käyttää Blackboardia (suomalaisittain Optima tai Wilma esimerkiksi), miten rekisteröidä opiskelijakorttia yliopistoon tulostimeen, jotta voi vihdoin tulostaa  luettavia artikkeleita, tai miten hakea ruskean Fall 2013-tarran opiskelijakorttiini.. Myös esimerkiksi kaikki tarvittavien hankkiminen, kurssiaikataulun sopiminen akateemisen neuvojan kanssa, edullisten koulukirjojen metsästämisnen amazonissa tai yhdysvaltalaisen pankkitilin avaaminen vievät aikaa. Kaiken tämän ja muiden vapaa-ajan ohjelmien lisäksi pitäisi ehtiä palauttaa koulutehtäviä ajoissa..

Välillä tuntuu, että pää räjähtää kohta. Onneksi sitä varten on monia kivoja tyyppejä, joiden kanssa voi höpötellä asioista ja tuulettaa aivoja hetkeksi. :) Olen aina kuullut, että ensimmäisimmät kuukaudet ovat  aina ne vaikeimmat ja se taitaa olla totta. Välillä pistää mietityttämään, että koskas mä oikein pääsen tutustumaan kunnolla muihin amerikkalaisiin, kun jo nyt on kulunut näin monta viikkoja.. 

Mutta kun katson mitä kaikkea olen merkannut kalenteriini tekemisistäni, niin huomaan tehneeni sentään jotain muutakin. Kalenterin mukaan (:D) olen esimerkiksi käynyt Georgetownissa, pelannut beer pongia, syönyt ulkona porukalla eri ravintoloissa, istuskellut vesipiippubaarissa, viettänyt synttäreitäni Zoen ja Javierin (mun ensimmäisimmät kaverini täällä) uima-altaalla, katsonut ASL-filmiä nimeltään "in the Can" (joka on hirmu hyvä!!!), opiskellut uima-altaan ääressä ja käynyt tuopilla kuuluisalla H-streetillä..

Tapaan päivittäin uusia ihmisiä ja vaikka mulla on yleensä tosi hyvä kasvomuisti, mun alkaa olla ihan mahdotonta muistaa ihan jokaisia tapaamiani tyyppejä.. Eikä mun huono (erittäin paha sellainen) nimimuisti auta asiaa ollenkaan. Mä esimerkiksi kerran tekstasin vahingossa "Hello Adam! What's up??" kurssikaverilleni, Andrewille, kun meidän piti sopia kurssin ryhmätyöstä.. Hups. Silloin ei voinut  kuin olla tosi nolona.. :P

* * *

Muistan yhä, että miten ensimmäisenä päivänä päivittelimme norjalaisen huonekaverini Jennyn kanssa, että miksi me saatiin toistemme huonekaveriksi, vaikka haluaisimme amerikkalaisen huonekaverin.. Mutta me kuitenkin tulemme toimeen tosi hyvin ja viihdymme samassa huoneessa ja me myös olemme molemmat nukkumatteja ja olemme muutenkin samaa mieltä huoneen siisteydestä... Joten emme enää jaksaneet nähdä vaivaa ja etsiä sopivaa amerikkalaista huonekaveria.. Myös Klara, tanskalainen IVSP-opiskelija, on melkein muuttanut meidän huoneeseen ja nukkuu joskus täällä Jennyn vieressä. :D

Vaikka Klara ja Jenny ovatkin tosi ihania ja heistä on tulossa tai on tullut mun hyviä ystäviä täällä ja viihdyn heidän kanssa todella paljon, mutta jos olen täysin rehellinen itselleni, niin heidän vuoksi mä ehkä sulaudun amerikkalaiseen kulttuurrin tai opin ASL:ä hieman hitammin... Koska olen tavannut joitakin amerikkalaisia tyyppejä jo Bulgariassa reissaillessani tai ollessani NSO-viikolla, niin mulla on jo kontakteja, toisin kuin heillä,.. Ja kun olen saanut kutsuja joihinkin bileisiin, niin me kolme menemme niihin ryhmänä. Vaikka se sopi amerikkalaisille ja meillä kaikilla on aina tosi hauskaa, mutta amerikkalaisten silmissä saattaa näyttää siltä, että me kolme olemme keskenämme koko ajan..:D Toivoisin, että nämä kaksi uskaltaisivat rohkeammin sopia itsenäisesti tapaamisia muiden kanssa ja mennä heidän kanssa tiehensä ihan yksin. :)

Mutta me olemme nyt vielä ensimmäisillä viikoillamme ja me tuetaan toisiamme nyt ja aina! :) He ovat mun tärkeitä tukipylväitäni kaiken tämän keskellä. Me myös pystymme päivittelemään outoa amerikkalaista kulttuuria keskenämme... ;) Meillä pohjoismaalaisilla on kuivempaa huumoria, mistä mä niin tykkään. Mutta täällä asuntolan soluasunnossa asuu myös toinen amerikkalainen opiskelija ja olen joskus viettänyt aikaa hänen kanssa. Mä myös tekstasin joskus Clerc Hall-tyypeille (Tiffany ja moni Bulgaria-tuttavuus asuu siellä), et what's up ja voinko liittyä heidän seuraan, kun he opiskelevat yhdessä olohuoneessaan... Se on kivempaa kuin opiskeleminen omassa huoneessani... :)

* * *

Vaikka tulostani on vain vähän päälle kolme viikkoa, jotenkin tuntuu, etten enää pysty muistamaan fiiliksiäni ensimmäisinä päivinä. Nyt jälkeenpäin on niin outoa muistella, miksi olin niin peloissani ja sekaisin täällä ensimmäisinä päivinäni.. Paikka kun tuntuu niin arkiselta ja pieneltä nyt.

Poimintoja tekstareistani Suomeen mun parina ensimmäisinä päivinä:

"Tosi helpottavaa nähdä joitakin tuttuja kasvoja ja istuskella heidän kanssa äsken..."

"...hieman ahdistavalta ja pelottavalta nyt, kun en tiedä mitä tehdä ensimmäiseksi nyt."

"Mun pitää kai mennä nukkumaan aikaisin tänään, sillä ajatukset ei kulje enää nyt."

"Jee, tapasin just kivoja tyyppejä etelästä ja ne tykkäsivät seurata mun hassua ASL:ä, höh...:D"

"aaah, amerikkalainen bykroatia. <3"

"Oon vain tosi väsynyt."

"täällä on tosi mahtavaa ja sitten on tosi ahdistavaa vuorotellen...pitää kai ottaa rauhallisesti ja pitää pää kylmänä.. Mun olisi ehkä pitänyt saapua tänne aikaisemmin, silloin olisi ehkä helpompaa..."

"Heh, ei ole enää ole niin pelottava paikka kui ensimmäisenä päivänä, mutta alkaa kyllästyttämään tämä bykroatia.. Rokotteet monimutkistivat kaiken ja mun piti hoitaa kirjautumiset itsenäisesti ja juoksennella paikasta toiseen..."

"Koetan tässä ottaa pienet torkut, kun jet lag painaa..:P"

"voi vittu!!!!!"

"koska olen vain väsynyt jet lagista ja olin myös hieman kipeä, niin tarvitsin vain lepoa. Levättyäni olen heti pirteämpi ja iloisempi tulevasta."

Vaikka ensimmäisellä viikolla oli rankkaa, mutta silloin tapahtui myös hassuja asioita: mä esimerkiksi jouduin, usko tai älä, seksivalistukseen! :D Siellä suomessa me kävimme samanlaista valistusta varmaan jo 6. luokalla ja olin nyt 23.v (vanhana) kuuntelemassa samaa valistusta täällä. Valistus oli osa NSO-orientaatiota ja siellä selitettiin seksin vaaroista tai siitä, mikä on hyvä seksuaalinen käyttäytyminen.... :D Täällä kaikki uudet opiskelijat myös joutuivat suorittamaan 3-tuntisen AlcoEdun, jossa valistettiin alkoholin ja huumeiden vaaroista ja miten voidaan juhlia turvallisemmin..

"Tervetuloa Jenkkeihin!"...  ;)

"That's Gally!!"

On taas perjantai! Tänä viikonloppuna olisi suunnitelmissa lähteä shoppailemaan hieman, katsoa  amerikkalaista jalkapalloa Gallaudetissa ja mennä the Kappa Gamma-veljeskunnan järjestämiin karnevaalibileisiin... :D Jos ei ole liian kuumaa, niin voisimme ehkä lähteä pyöräilemään ympäri DC:ä ja tsekkaamaan vihdoin valkoisen talon. :D

Hyvää viikonloppua teille kaikille!! <3


<3:llä Olga

P.S. Mulla on tyynyä ja peittoa nyt! :) Meidän ihana Laura (solukaverimme) lainaa peittoaan mulle ja ostin tuon jättityynyn Chinatownista jonkin aikaa sitten ja ristin sen Gally Poikaystäväksi. ;)