Postage stamps

Ulkopuolisen silmin tämä Me & My Dreams -projekti saattaa näyttää oikealta unelmalta ja ruusuilla tanssimiselta(?). On varmasti jännittävää aikaa, kun hakee johonkin eksoottiseen (heh!) yliopistoon ja sitten odotella kaikessa jännityksessä hyväksymiskirjettä. Ja vielä ne apurahat! On varmasti hauskaa surffailla netissä ja valikoida sieltä löydettyjä, sopivia järjestöjä, joille kehtaa jättää apurahahakemukset. Mutta kun ei. :D Eikä Yhdysvalloissa välttämättä ole ihanaa koko ajan, ku mä varmaan vain ikävöin takaisin Suomeen, heh :D

Kaikki tämä on oikeasti niiiiiin puuduttavaa ja aikaavievää hommaa. Huh. Välillä tekee kyllä mieli heittää pyyhettä kehiin ja luovuttaa. Olisi vaan paljon helpompaa jäädä tänne turvalliseen, kotoisaan Suomeen. :D Mutta onneksi mä jaksan aina välillä haaveilla ja jännittää ja antaa perhosten lennellä vapaasti mahanpohjassani, sillä juuri nämä saavat mua jaksamaan viedä tätä prosessia eteen päin. Tässä joutuu tekemisiin yllättävän monen eri ihmisen kanssa ja juuri tämä ottaa paljon aikaa ja viivyttää koko prosessia. Kuulotutkimuksen ajan varaaminen ja tutkimuksessa käynti (Ihme!! Gallaudet on varmaan ainoa yliopisto, jota kiinnostaa opiskelijoiden niin yksityinen asia kuin auditiivinen status, heh :D), sähköpostien vaihtamista Gallaudetin yhteyshenkilön kanssa ja vastaamatta jättäminen (siis hän unohti vastata, en mä. Tästä sit tiedossa seuraavassa tai sitä seuraavassa postauksessa! PST. tää on osa tosi mehevää juttua, muuten!! mun mielestäni ainakin...), suosittelukirjeiden metsästäminen ja niiden odottaminen, tarvittavien asiapapereiden kasaaminen apurahahakemuksiin liitteiksi, kaikennäköisten hakemuslomakkeiden täyttäminen, englanninkielisten esseiden kirjoittaminen joidenkin hakemusten liitteiksi ja niin edelleen... Eri järjestöillä on eri hakemuslomakkeet tai eri vaadittavat asiapaperit niiden liitteiksi... Kuvittele itteäsi Kelassa hoitamassa asioitasi kuukauksiksi! :D Mutta onneksi mulla on omaa elämää ja paljon muutakin, kuten opiskelu ja kaverit. Eikä tämä nopeuttanut yhtään koko prosessia, ei todellakaan.. ;)

Harmi, ettei Jyväskylän yliopistolla ole vaihtosopimusta Gallaudetin kanssa. Meidän pikku yliopisto oli kyllä yrittänyt vuosia tehdä sopimusta, mutta tietenkään Iso ja Mahtava Amerikka ei kiinnostunut näkymättömästä Jyväskylästä. ;) Niinpä koko yritys kuivui kasaan. Gallaudet varmaan kuvitteli, ettei sieltä ole suurta kiinnostusta tänne Suomeen toisin kuin täältä sinne, jolloin sopimus ei olisi ollut kannattavaa Gallaudetin puolelta. Silti mä oon kuullut meidän yliopiston amerikkalaiselta opiskelijalta (tää on käynyt Gallaudetin kanssa), et se tietää joitakin tyyppejä Gallaudetista, jotka olisivat kovasti kiinnostuneita mahdollisuudesta opiskella täällä... :D 

Mun siis piti tehdä kaikki itse alusta asti. Silti koko tämä sekasorto on opettanut mulle paljon... En olisi osannu odottaa, että jo nyt on opittu niin paljon yhtä ja toista, eikä vasta ensi syksynä, kun olen valtameren takana ja vuosi Gallaudetissa alkaa..:P Mä siis tein nyt tällaisen postauksen, sillä tämä päivä oli pyhitetty taas näiden asioiden hoitamiselle. :D Tässä  joitakin kuvia teille todisteeksi! ;)

Päivän saldo: neljä apurahahakemusta lisää! :) 

Vaikka mä olen kyllä jättänyt joitakin isompia hakemuksia ennen,
ei kuitenkaan ole yhtään huono idea hakea apurahaa myös niihin
pienempiin kuluihin, kuten kurssikirjoihin tai muihin tarvikkeisiin. ;)

Tähän päivään mahtui myös Gallaudetin terveystietolomakkeiden täyttämistä. 

LUE hauskat kysymykset!! :D

Postilenkillä.

Välillä oli hyvä tuulettaa aivoja ja käydä lenkillä siinä samalla. Aah! 

Rahoitussuunnitelma ja Gally-kansio. 

Kiitos iskälle skype-tsemppaamisesta ja parista hyvästä vinkistä, en olisi osannut. :D

Onneksi lopulta ihana sauna-ilta korjasi kaiken stressin pois! Nyt voi kirjoitella tätä turhanpäiväistä blogia niin puhtaalla omatunnolla kui voisi, kun tietää tehneensä kaikenlaista tärkeää. ;)

Mutta silti tiski odottaa. :(

<3:llä Olga