keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Se ihka ensimmäinen postaus.


Apuva!! Nyt se tässä tuli! Ensimmäinen postaus! Heh. Olen aina sanonu, etten ikinä perusta omaa blogia ja ettei musta ole kirjoittajaksi. Mutta miten nyt kävikään. Joo tiedän, tiedän, mitä ajattelet: Samaa ovat sanoneet kaikki blogikirjoittajat heidän ekassa postauksessaan. :D heh.
Joo, mä siiis päätin vihdoin ja vihdoin perustaa tämän blogin pystyyn, kun sain tällaisen tekstin mun sähköiseen postiin:



Nyt mua alkaa jännittämään hirmusti!! Vaikka olen päättänyt lähteväni Gallaudetiin jo viime elokuussa, vasta nyt kaikki valkeni: mä taidan olla lähdössä ihan oikeasti. Siis jos mä vaan saan apurahoja. Mutta silti joka kerta, kun olen ottamassa seuraavan askeleen, mahanpohjassani alkaa lennellä kaikennäköisiä perhosia. :D Kun selailin ensimmäistä kertaa Gallaudetin WWW-sivuja päätökseni jälkeen. Kun juttelin Gallaudetissa vuoden opiskelleen kaverini kanssa. Kun otin ensimmäistä kertaa yhteyttä Gallaudetin vierailevien opiskelijoiden yhteyshenkilöön. Kun täytin Gallaudetin IVSP-ohjelman hakemuslomakkeita. Kun laitoin ensimmäinen apurahahakemukseni menemään. Mutta nyt tuli se kauan odotettu hyväksymiskirje! Takaraivooni iski valtava, julma totuus: mä oon menossa! Mitä jos Rikua ja kaikkia ystäviä tulee kova ikävä, etten selviydy?? Tämä on sittenkin huono idea!! Miten ehdin sanoa heipat rakkailleni, jos alkaa olla hirmu kiire jo nyt?? En olisi osannut odottaa näitä fiiliksiä.. Luulisi, että hyppisin ilosta tästä hyväksymiskirjeestä, mutta kun ei! :D

Nyt muutamien päivien päästä, kun olen ehtinyt sisäistää ja sulatella kaikkea tätä, taidan olla innoissani koko tästä. Jee! Samalla kypsyi myös päätökseni perustaa tään blogin pystyyn. Saa nähdä kirjoittelenko tästä lähtien yhtä ahkerasti. ;) Oon ajatellut, että koska oon aina ollut huono kirjoittamaan päiväkirjaa, ja haluan muistella tätä elämäntaipalettani myös vuosien päästä, niin miksen kokeilisi blogia jonkinlaisena päiväkirjanani, jospa se toimii.. ;) saa nähdä miten tässä käy! 

<3:llä Olga

4 kommenttia:

  1. Whoa! Aivan upea juttu! Ennen lähtöä tuntuu pahimmalta ja silloin itkee isoimmat itkut, mutta kun on paikan päällä, ei enää tunnu missään! Ja jälkeenpäin voi sanoa, että on tehnyt jotain elämässään ;) Tästä tulee suuri seikkailu, johon kannattaa sukeltaa pää edespäin! :) Lycka till!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuva! :D Mut kiitoksia! Sulta saa sit hyvää vertaistukea! ;)

      Poista
  2. LIKE! Mutta sua tulee ikävä! Murr <3

    VastaaPoista